LIISI KOTONA 28.8.2004-10.8.2009
Liisi nukkui ikiuneen 10. elokuuta 2009 jopa 15 vuoden korkeassa iässä.
Vanhuudenheikkous alkoi lisääntyä nopeammin kesän mittaan ja lopulta
oli pakko tehdä päätös Liisin hyvinvoinnin vuoksi, koska vointi romahti
muutaman viimeisen päivän aikana.
Liisi sai viettää viimeiset päivänsä omassa rakkaassa kodissaan,
omassa pesässään, lempisohvallaan, ulkona nurmella. Ympärillä olivat
parhaat koirakaverit; Lisbet, Buffalo, Lilli ja Lyyli. Kaikki vartioivat Liisin
viimeisen yön unta ihan lähellä nukkuen, laumana.
Liisi oli meille suurin lahja, Laagrin Varjusta tullut viisi vuotta sitten. Vieläkin on
kirkkaana mielessäni ensikohtaaminen Liisin kanssa. Liisi räyskytti antaumuksella
siseboksissa viikset väpättäen, kärsä ihan tötteröllä :euh euh räyh räyh. Haluten
sieltä heti pois. Hänen Ruhtinaallinen Ylhäisyyteensä Liisi tarvitsi erityistä
huolenpitoa ja sen hän osasi myös ilmaista.
Tämä pieni mustapippurinen mustahai liimautui alusta alkaen Mikan syliin kiinni
ja sai siis viidelle viimeiselle vuodelleen henkilökohtaisen palvelijan miehestäni.
Liisin henkinen vointi oli alussa ahdistunut ja varautunut huomattavasti. Ajan
saatossa oli upeaa nähdä mummelin vapautuvan taakoistaan. Saimme elää
hienoja hetkiä, joka päivä, Liisin seurassa.
Ruhtinatar Liisi on nyt poissa. Hän lepää vanhojen kamujensa Karon ja Topsyn
kanssa metsän hiljaisuudessa. Meillä kotona käy vielä pitkään häivähdys pientä
hallikasta hahmoa ja kaipaus asuu meillä loppuelämämme.
