[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”5 vuotias” sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Luka on Suomessa syntynyt Lippin poika ja se etsii nyt uutta kotia. Lukasta luovutaan, koska perheellä ei ole enää muuttuneiden olosuhteiden vuoksi riittävästi aikaa energiselle ja toiminnanhaluiselle nuorukaiselle. Luka on 2- vuotias, säkäkorkeudeltaan n. 55 cm ja painoltaan n. 25 kg. Siis aika siro poika. Luka on asustellut lapsiperheessä, jossa on kaksi alle 5-vuotiasta lasta ja se osaakin hienosti toimia pikkulasten kanssa. Se ei hermostu vaikka lapset joskus paijaavatkin hieman liian kovakätisesti tai vaikka kiipeävät sen ylitse.
Kotona ollessaan Luka on rauhallinen, mutta hakee ja vaatii huomiota. Hallitsee peruskäskyt kuten istu,maahan ja paikka. Ulkoillessa Luka ei juurikaan vedä. On saanut olla paljon vapaana, koska on totellut mallikkaasti. Lukan kotona on ollut myös muita koiria, joten niihinkin poika on tottunut. Ainoastaan nuoret, samanikäiset urokset tuottavat joskus hiukan ”rähinää”. Luka on tottunut koirakavereiden seuraan ihmisten lähtiessä töihin, eikä ihan yksinään jääminen houkuta tätä poikaa, jolloin se saattaa haukkua. Tämän vuoksi uudessa kodissa olisi suositeltavaa olla toinen koira, jonka läsnäolon myötä ihmisten kotiin odottaminen käy ilman ääntelyä. Lukan nykyinen koti kuvailee poikaa erittäin hienoksi koiraksi, joka kaipaa paljon seuraa ja aktiviteettejä. Heidän mielestään Luka olisi mahtava agilityssä tai muussa vastaavassa harrastuksessa.
Luka sai kodin syyskuussa 2008.
[divider scroll_text=””]
Lippi-rouvan vuosi ei ole ollut siitä helpoimmasta päästä. Viime syksynä se sai pennut, jotka löysivät kodit Virosta, yhtä lukuunottamatta, joka matkusti suomeen viikkoa ennen Lippiä. Kun Lippi saapui kotiimme helmikuussa ja olimme tutustuneet pari viikkoa toisiimme, oli eläinlääkäritarkastuksen aika. Vastaanotolla saimme kuulla, että uusi pesue on kovaa vauhtia kasvamassa ja synnytys ajankohtainen kohtapuoliin. Siitä alkoi valmentautuminen ihmisillä, Lippillä taas herkuttelupäivät ravitsevamman aterian muodossa.
Sekä synnytys, että pentujen hoivaaminen sujui tomeralta emolta rutiinilla, eikä suurempia yllätyksiä tullut vastaan. Pentujen isäksi on arveltu afgaanin vinttikoiraa, tosin ulkonäöllisesti pennuista tuli neljää eri sorttia; kolme permispäätä, yksi ”sakusekoitus”, kolme pitkähköä sileäkarvaista sekä yksi ”karkea”karvainen. Pentujen tulevasta koosta sekä luonteesta on vaikea sanoa mitään varmaa vielä tässä vaiheessa, mutta mikäli tulevat enemmän emoonsa, on odotettavissa noin 45 cm säkäkorkeudella varustettuja, iloisia, valppaita, seurallisia sekä itseppäisiä hurmureita. No, ehkä tuo 45cm säkäkorkeus saattaa ylittyä, mikäli afgaani-herraa on perimässä mukana.
Kaikki kahdeksan pentua ovat uteliaita, leikkisiä sekä terveeksi todettuja sirutuksen yhteydessä. Vielä kun rokotukset saadaan hoidettua alta pois, on katras valmis matkaamaan omiin rakastaviin koteihinsa viikosta 22 lähtien, jolloin vietetään myös pentueen 9 viikkoissyntymäpäiviä.
Dippi lienee katraan rauhallisin yksilö. Ainakin ruokalepo on sisäistetty hyvin. Kun muut jaksavat lenkkeillä ympäri huonetta ruoan päälle, ottaa Dippi-poika nokoset. Mikään nössö tai laiskimus Dippi ei missään nimessä ole, se vain valikoi tarkasti toimintakohteet mihin osallistuu. Sylissäkin on mukava aina toisinaan köllöttää ja katsella menoa hieman korkeammalta, kuin lattiatasosta. Suloinen poika.
Dippi sai kodin kesäkuussa 2007.
