[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”3-vuotias” sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Saksassa”/]Lup on pelastettu yhdeltä Romanian monista kunnallisista tappotarhoista.
Lupin aikaisemmasta elämästä meillä ei ole tietoa. Ei siitä, joutuiko poika kunnalliselle tarhalle omistajan hylkäämänä vai onko Lup kadulta pyydystetty ja elänyt siellä, yrittäen selviytyä tähänastiset vuotensa.
Lupilla on kuitenkin hyviäkin kokemuksia ihmisistä, sillä selvästi tärkeintä sille on aika ihmisten kanssa. Lup suhtautuu luottavaisesti uusiinkin tuttavuuksiin, yrittää kovin saada ihmisen huomaamaan itsensä, eikä millään päästäisi ihmistä lähtemään luotaan. Lup on karkaillutkin ihmisten perään ja poikaa pidetään siksi oman turvallisuutensa vuoksi kiinni. Korkeat aidatkaan eivät ole Lupia haitanneet, kun se on pyrkinyt lähtevän ihmisen mukaan.
Lupia hoitaa romanialainen ystävämme siihen saakka kunnes poika löytää oman kotinsa. Lup on nuoren koiran tavoin vilkas poika, joka kuitenkin osaa rauhoittua. Lup kaipaa tällä hetkellä ihmisen ajan lisäksi myös aktiviteettejä. Uskomme pojan arvostavan pitkiä lenkkejä ja kaikkea mahdollista yhteistä ajanviettoa tulevan perheensä kanssa.
Lup on tasapainoisen oloinen, persoonallisen ja varsin komean näköinen nuori poika, jolla on taatusti paljon annettavaa omalle perheelleen.
Lupille sopisi parhaiten koti maaseudun rauhasta. Poika on kovasti ihmisen perään ja turhautuu yksin jäädessään. Korkeutta Lupilla on n. 55 cm.
Lupin kuulumisia 09/2016
Lup on muuttunut aika paljon ja pelkästään parempaan suuntaan. Tämän tekstin kirjoittaja ei ole yleensä mikään seefferisekoitusfani, mutta Lup, voi Lup, siihen ei vain voi olla tykästymättä! Lup herättää kunnioitusta siihen tutustuessa ja sen luonteenpiirteitä vain ihmettelee onnellisena, niin ihana koira Lup oikeasti on. Lupin hoitopaikka on vaihtunut ja nyt kun Lupin päivärytmi on tullut uudessakin paikassa rutiiniksi ja ihmiset tutummiksi, Lupin todellinen luonne on alkanut paljastumaan.
Lup osaa kulkea hihnassa todella hyvin. Ei kylläkään pannassa, sillä se on ollut ketjuun kytkettynä. Valjaiden kanssa Lup on mitä mukavin lenkkiseuralainen. Lenkit ovat Lupille aivan älyttömän mieleisiä ja Lup onkin aina valmis ulkoilemaan ja jaksaa pitkiäkin lenkkejä nyt kun kunto on kohentunut. Lupin omaksi ihmiseksi sopisi hyvin lenkkiseuraa ja vaikkapa turvaakin kaipaava ihminen, joka haluaa ulkoilla syksyn sateista tai talven pakkasista huolimatta.
Lup ei ole nyt enää ollut yksin ollessaan turhautunut, eikä yrittänyt karata ihmisen perään. Se tietää, että joka päivä on samat tutut kuviot ja pitkät lenkit ja Lup luottaa siihen, ettei sitä enää hylätä. Voi toki olla, että aluksi uudessa kodissa joudutaan kohtaamaan saman tyyppisiä yksin olon haasteita, koska Lup ei tietenkään itse ymmärrä, miksi se siirtyy turvapaikastaan uuteen ympäristöön. Lup on kuitenkin nopeasti oppiva ja älykäs koira ja omaa hyvät hermot alun haasteista huolimattakin.
Lup ei edelleenkään ole kissojen kaveri, jahtausvietti voittaa pojan järjen käytön. Voisin kuvitella, että omalta pihamaalta saisi kyllä oravat ja jäniksetkin kyytiä. Lenkillä valjaissa ollessaan Lup ei kuitenkaan lähde jahtaamaan, katse ja olemus kyllä terävöityy kun huomaa esim. kissan tai kauempaa pienen koiran, eikä ole vielä varma onko kyseessä jahdattava vai neutraali eläin. Ihmisen kanssa yhteinen liikkuminen ja ihmisen pyyntö Lupille tulla lenkittäjän lähelle ja olla nätisti (juoksutettu myös pitkässä liinassa) vievät voiton ainakin tässä vaiheessa mennen tullen jahtauksilta.
Lup ei ole moksiskaan hevosvankkureista tai niiden pitämästä kolinasta kuoppaisilla teillä. Ihan lähelle hevosta mentäessä Lupia hieman jännittää, mutta voisi sanoa, että Lup on tottunut lenkeillään hevosten ohituksiin ja myös läsnäoloon, koska alueella on runsaasti työhevosia.
Lup on nykyään ihan ensimmäisellä kerralla uudelle ihmiselle välinpitämätön, kohtelee lähes kuin ilmaa, tulee silitettäväksi pyynnöstä, mutta palaa kuitenkin ”oman” ihmisensä luo hetken päästä aivan kuin sanoen, että en minä sinua hylkää. Toisella näkemiskerralla Lup jo tervehtii kun huomaa, että on tavannut ihmisen ennenkin, saattaa jopa tuoda takapään pyytämättä siliteltäväksi, silti vielä ”oma” ihminen vie selkeän voiton. Kolmannella kerralla Lup suhtautui jo kuin tuttuun; kiva kun tulit, silitätkö vähän, lähdetäänkö lenkille vai ollaanko vain tässä? Ja neljännellä kerralla sain tuttavallisen ja innostuneen tervehdyksen, pusun poskelle ja pään kainaloon. Lup vaikuttaa hyvin lojaalilta ja edelleenkin se, joka lenkittää Lupin päivittäin, on Lupille tärkein ihminen. Käytös ei muutu oli kyseessä sitten mies tai nainen.
Lup kestää hyvin pienten pentujen riekkumista ja jaloissa pyörimistä, välillä kyllä pennut saattavat kellahdella kaaressa kumoon kun Lup ei huomaa jonkun pennuista olevan ihan jalkojen vieressä tai yrittää hypähtää pentujen yli. Emme kuulleet usean päivän aikana kertaakaan ainoatakaan ärähdystä pennuille tai pienelle hyvin sosiaaliselle urokselle. Pentujen kanssa Lup jakoi jopa vesikupinkin ja lopulta väisti hösellyksen tieltä ja joi vasta kun pennut olivat telmimässä muualla. Annoimme Lupille sen elämän ensimmäisen puruluun, se oli aarre, jonka myös pieni uros olisi tahtonut. Lup ei päästänyt ääntäkään, mutta antoi koirien kielellä niin selkeät signaalit, että toinen uros ei tullutkaan ottamaan samaa luuta. Minä sain kuitenkin noukkia puruluuaarteen käteeni ihan nenän edestä ja viedä sen Lupin omalle paikalle. Lup tykkäisi varmasti pureskella raakaluita puruluiden lisäksi ja voisin kuvitella, että kongin käyttö olisi hyvä tapa opetella yksin oloa tai vain virikkeeksi.
Lupilla on uskomaton kyky toipua muutoksista ja elämän kolhuista, se on ainakin vielä vähään tyytyväinen ja kiitollinen kaikesta saamastaan hoivasta ja huolenpidosta. Lup on tällä hetkellä iloinen, reipas ja tyytyväinen koira, jonka turvallisuudentunnetta vahvistaa säännölliset rutiinit.
Vahtiviettiä omassa kodissa voi tulla, siihen on syytä varautua varmuuden vuoksi, mutta Lup on niin fiksu ja myös miellyttämisenhaluinen omalle ihmiselleen, että varmasti luottaisi ihmisen arvostelukykyyn ketä päästetään sisälle ja ketä ei. Toki ihmisen on osattava antaa Lupille selkeät rauhalliset merkit, eikä ainakaan ruveta stressaamaan ja jännittämään, sillä Lup vaistoaisi sen ja suojelutarve voisi voimaantua. Näistä ominaisuuksista huolimatta Lup halutaan ja annetaan vain kotikoiraksi, ei vahtikoiraksi eikä egon jatkeeksi. Lupin oman ihmisen tulee ymmärtää ja myös kunnioittaa näitä piirteitä, mutta ei ruokkia niitä. Lup on jo joutunut huolehtimaan itsestään ihan tarpeeksi kauan, nyt on sen vuoro, että joku huolehtii siitä ja antaa tämän mahtavan pojan elää mahdollisimman stressitöntä ja onnellista elämää. Lupin kuuluisi saada kölliä matolla luita pureskellen, saada silityksiä ja halauksia jotka kertovat, että Lup on rakastettu, sillä sitä se ei todellakaan ole elämässään saanut olla. Lup on jo tässä vaiheessa elämäänsä tutuilleen hyvä ystävä, kumppani. Kumppani kuvaa Lupin luonnetta parhaiten. Mielenkiinnolla ja innolla odotan mitä kaikkea Lup saa antaa ja tuoda tulevan oman ihmisen elämään ja varsinkin sitä, mitä kaikkea hyvää Lup tulee saamaan omaan elämäänsä.
Lup sai oman kodin Saksasta marraskuussa 2016. Onnellista loppuelämää <3
