[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”4 kk” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Kunnallisella tarhalla joulukuussa, tehdessämme avustustyötä, huomiomme kiinnitti pieni joulunajan menninkäinen, joka putkahteli milloin mistäkin välistä näköpiiriimme. Pikkuinen nenänpää kiilsi auringossa ja mustat nappisilmät katsoivat uteliaina. Pörrökarvaiset korvat sojottivat sivuille napaten jokaisen pienen ääneen.
Menninkäinen ei putkahdellut näkyviin vaan tarhalla sieltä sun täältä, vaan välillä se juoksi myös tiellä autojen joukossa ja sydän syrjällään seurasin sen menoa. Olin myös huolissani, löydänkö sen emoa ja muuta mahdollista perhettä.
Olin aivan varma että pentu oli tyttö, sen olemus oli niin täysin pienen uteliaan neidin, vain saparot päästä puuttuivat. Se oli myös maailmanvalloittaja, syntynyt selviämään. Joten lähdin etsimään sen perhettä.
Kylmälle viimalle alttiina olevien häkkirivistöjen keskeltä löytyi sinisessä muovipedissä makaamassa arka mutta niin kaunis musta emokoira – vierellään kolme kappaletta menninkäispentuja.
Neuvoteltuamme asiasta jälleen kerran vähän kiivainkin sanakääntein matkasimme lopulta pennut kainalossa ja äitikoira myös turvassa autossa pelastuksen määränpäähän Mapiin.
Tuo perheensä pelastajatyttö oli Myrtti ja Malva on sen sisko. Malva tulee siskoaan nopeammin ihmisen luo, katselee ensin hetken ja toteaa, että eihän tässä vaaraa. Malva viihtyy sylissä ja on hiljainen ja rauhallinen koira, ainakin tuolla tarhaolosuhteissa.
Malva jäänee keskikokoa hieman pienemmäksi koiraksi.
Malva sai oman kodin huhtikuussa 2014.
