[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Virossa”/]Kuulumisia kodista 4.6.2008
Tässä vähän kuulumisia. Manni voi tällä hetkellä erittäin hyvin, ruoka maistuu, ulkoilu on huippu kivaa. Häntä on pystyssä ja heiluu ja mieli on muutenkin iloinen. Lääkärikäynnillä poistettiin hammaskiveä ja anaalirauhaset ja tietenkin muutenkin täys lääkärin tarkastus tehtiin ja puhtaat paperit sai. Alussa oli arka, mutta vajaa 2 viikkoa meni, niin ulos kuoritui vilkas tyttönen. Sisäsiisti on ollut myös. Ei voi muuta sanoa, että huippukoira, mitä vähän kissoja välillä juoksuttaa, mutta se tekee niille vain hyvää.
Kiitoksia erittäin paljon kaikille, jotka on ollut mannin kanssa tekemisessä ja hyvää jatkoa hyvälle työlle!!
Terveisin Vesa Rissanen & Manni
[divider scroll_text=””]
Tarhakertomus 03/2008
Mannin elämä on ollut melkoisen kamalaa tähän saakka. Sillä on kyllä ollut koti, mutta sen omistajat olivat alkoholisteja, joilla tuskin oli rahaa ruokaan, saati sitten muuhunkaan. Mannilla oli pennut joiden kohtalo oli karmea. Ne päätyivät omistajien ruuaksi. Se elämä on nyt onneksi takana päin ja nyt Mannilla on mahdollisuus parempaan. Manni on Rakveren tarhalla ja etsimme sille uutta, ehdottoman rakastavaa, sitoutunutta ja kärsivällistä kotia.
Mannista näkee ettei sen elämä ole ollut helppoa, se on hyvin arka ja kyyhöttää kopissaan pelokkaan näköisenä. Istun sen kopin vieressä ja juttelen rauhoittavasti, annan Mannin rauhassa haistella kättäni. Jonkin ajan päästä se tuleekin hivuttautumalla ulos kopistaan ja siirtyy hiljalleen lähes minuun kiinni, antaa silitellä ja kuuntelee puhettani. Tarhan hoitajan tullessa paikalle Manniin tulee eloa, se syöksyy hoitajan jalkoihin ja hypähtää tätä vasten nojauten koko pienellä painollaan miehen jalkoja vasten. On käsittämätöntä miten Manni kaiken kokemansa jälkeen vielä luottaa edes niin paljon ja kuinka se vieläkin kiintyy ihmiseen joka sitä ruokkii ja joka on sille hyvä.
Manni tulee tarvitsemaan paljon aikaa ja tukea, kärsivällisyyttä arkisen elämän opetteluun ja ymmärrystä sen mahdollisia traumoja kohtaan. Uskon vakaasti että Manni tulee vielä reipastumaan ja nauttimaan elämästään, kunhan se vain saa siihen mahdollisuuden. Mannin kodissa voisi olla valmiina koirakaveri, kunhan se on kiltti ja suhteellisen rauhallinen. Ilman muuta Manni sopii myös ainoaksi koiraksi. Ei lapsiperheeseen.
Manni sai kodin toukokuussa 2008.
