Matti

[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”Enkeli” sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Matti on harvinaisen komea n.3-vuotias uros, joka odottaa kotia Tallinnan tarhalla. Matti on paljon muutakin kuin komea; se on hyväkäytöksinen (jos koirasta nyt voi niin sanoa), miellyttävän rauhallinen ikäisekseen ja charmikas. Se on ystävällinen ja viisas ja melkoisen suuri…On vaikea keksiä Matista mitään negatiivista sanottavaa, paitsi ehkä sen, että se ei pidä toisista uroksista. Mutta ihmisistä ja tyttökoirista Matti pitää, jopa niin paljon, että se ei millään haluaisi palata takaisin lenkiltä häkkiinsä ja tekee kaikki temput välttyäkseen yksin jäämiseltä…

Matti oli tarhalla jo joulukuussa kun viimeksi kävin tarhalla. Tässä välissä se oli kuitenkin karannut häkistään ja hypännyt aidan yli ja lähtenyt näin omille teilleen. Lähtikö Matti etsimään omaa perhettään, joka sen on hylännyt? Tuntuu, että Matilla on täytynyt joskus olla oma perhe, omistaja, joka siitä on välittänyt, koska pojasta välittyy luottamus ihmisiin ja koska se osaa kävellä hihnassakin lähes vetämättä ja koska se on niin…hyväkäytöksinen. Mutta eipä ole kukaan tullut Mattia tarhalta hakemaan vaikka se on siellä nyt jo toistamiseen kun se saatiin retkiltään uudelleen kiinni.

Matin suuri koko ja jykevä olemus saa minut miettimään, olisiko pojan rotumixissä jotakin vahtikoiraa taustalla, kenties anatolian paimenkoiraa. Joka tapauksessa Matin tulevan kodin tulee sijaita omakotitalossa ja mielellään haja-asutus alueella. Matin tulevalla omistajalla tulee olla vankkaa koirakokemusta ja ymmärrystä myös vartioivien koirien sielunelämästä. Matin mahdollinen vahtivietti tulisi olla positiivinen ominaisuus tulevassa kodissa. Tällä hetkellä Matti on varsin avoin ja ystävällinen miehen alku mutta tulee muistaa, että Matilla ei ole omaa ihmistä ja tarhalla se nauttiikin kaikesta touhuamisesta ihmisen kanssa. Matista tulee joku ihminen saamaan todella upean koiran kunhan sitä ymmärtää oikein.

Matin säkäkorkus on n.75-80cm.

25.3.2010 Matti on kastroitu.

Matti sai kodin kesäkuussa 2010.

Matista tuli enkeli joulukuussa 2010

Maailman Mahtavin Matti. Luotettava vahti. Täydellinen opettaja. Upea ystävä. Tätä kaikkea ja paljon paljon muuta oli tämä suuri persoona, joka vietti luonamme vain noin puoli vuotta. Kävimme toukokuussa 2010 ensin tutustumassa poikaa Tallinnan Loomade Hoiupaikissa, olimme valmiiksi rakastuneet häneen hiusjuuriamme myöten jo tammikuussa, kun hän ilmestyi sivuille kotia etsimään.

Ensimmäisenä, kun pääsimme tarhalle ja olin menossa vaihtamaan vaatteita, näin Matin lasioven läpi. Haltioiduin, kyykistyin ja jäin paikalleni katselemaan tuota upeaa olentoa. Meidän poikaa. Pidimme häntä jo omanamme, vaikka koskaan emme olleet edes häneen koskeneet.

Lenkillä Matti oli sitä kaikkea, mitä odotimmekin hänen olevan. Kiltti ja rauhallinen tuulten tuoksuttelija. Toki vastaan tuleville koirille täytyi näyttää kuinka suuri ja komea hän oli, mutta niinhän hän olikin!
Häkissä Matille saimme tehdä mitä vain, poika nautti täysin rinnoin kaikesta saamastaan huomiosta. Saimme myös naurapojan aika omalaatuiselle tavalle, sillä toisten koirien ohittaessa hänen häkkiään, hän hyppi tasajalkaa lähes kattoon asti! Saman hän teki myös, kun tuttu ulkoiluttaja tuli hakemaan pojan lenkille. PomppuPoika<3

Kesäkuussa sitten pääsimme hakemaan hänet vihdoin kotiin! Voi sitä riemua ja ihanaa tunnetta! Kiltisti poika nousi taksiin ja laivaankin päästiin ilman suurempia ongelmia, vaikka poikaa selvästi jännitti uusi tilanne. Laivamatka meni hyvin, mutta laivasta poistulo olikin sitten vaikeampi juttu.. Jouni joutuikin kantamaan tätä silloin reilu 50kg painavaa koiraa suurimman osan matkaa. Automatka kotiin meni myös ihan hyvin, vaikka huomasi että Matti olisi jo halunnut matkan päättyvän.

Kotona Mattia odotti narttukoiramme Gin. Yhteinen taival Ginin kanssa ei missään vaiheessa ollut ongelmatonta, mutta loppuaikoina meni jo paremmin! Ulkona kaikki oli helpompaa, olivat he päivisin samassa tarhassakin keskenään niin kauan, kunnes Matti päätti että nyt riittää ja tuli jollain konstilla 2,5metriä korkean aidan yli kaksikin kertaa. Muutenkin poika oli sen sortin Seikkailija, ettei häntä pidätellyt oikein mikään.. Matti karkaili meillä ollessaan lähes niin monta kertaa, kuin kahdessa kädessä on sormia. Pari kertaa haimme hänet naapurista, kerran ”rankkurilta”, kaksi kertaa hänet oli ystävällisesti palautettu meidän pihaan ja tuli hän kerran itsekin takaisin kotiin!

Jossain vaiheessa tajusimme, että kaikki ei ole ihan niin kuin piti. Matilla alkoi olla todella erilaisia päiviä, oli hyviä ja huonoja. Kävelykin näytti vähän hassulta, mutta Matti olikin ensimmäinen suurikokoinen koiramme ja kuvittelimme sen olevan normaalia. Ei mennyt kovinkaan kauaa, kun päätimme että poika on vietävä kuvattavaksi. Halusimme tietää jos jotain on meneillään ja että voisimme sittten jo valmiksi alkaa hoitamaan ja ehkäisemään mahdollisia tulevia ”vikoja”. Lääkäri pyysi meitä katsomaan kuvia. Järkytyimme todella.. Matilla oli kaksi erilaista rankavammaa: selkäydinkanavan ahtauma ja kolmen nikaman yhteenluutuma.
Lisäksi pojan toinen lonkka oli E ja polvessa oli vanha murtuma, joka vaikutti edelleen pojan liikumiseen. Rintaontelosta löytyi ilmakiväärin luoti, mikä ei sinänsä ollut koiralle vaarallinen, mutta henkisesti meille omistajille kamala tieto, meidän ihanaa pientä poikaamme oli ammuttu joskus..

Lohduttomin tieto kuitenkin oli se, ettei Mattia voitu parantaa millään. Vammat pahenisivat omaan tahtiinsa, jota kukaan ei voinut ennustaa. Mietimme kovasti, että lähdemmekö kipulääkkeiden voimin jatkamaan pojan elämää vielä, kunnes takapää alkoikin jo pettää.. Silloin teimme todella raskaan ja vaikean päätöksen. Päätimme, että rakas poikamme ansaitsee päästä pois.. Vain puolen vuoden yhteisen matkan jälkeen tilanne oli todella kamala.. Tiesimme kyllä, ettei Matti viipyisi luonamme montaa vuotta, mutta että näin pian..

16.12.2010 eläinlääkäri tuli kotiimme auttamaan Matin viimeiselle matkalleen paikkaan, jossa ei ole kipuja, jossa hän voi täysin vapaasti, ilman esteitä, seikkailla. Herkkusuu hassuttelijamme oli nukkunut pois. Ja me itkimme. Itkimme niin paljon, eikä siitä meinannut tulla loppua millään.. Hautasimme rakkaan omaan pihaamme, jotta vahtimme voisi vahtia meitä ja taloamme rajan takaakin.. Tiikeri-lelu, jonka veimme hänelle silloin toukokuussa, lähti hänen mukanaan pilven reunalle.

Kiitos Matti, kun kävit luonamme. Annoit ja opetit meille niin paljon, ettemme voisi olla kiitollisempia. Rakastamme sinua niin paljon!!

Lahjoita

MobilePay-sovellusta käyttäen lahjoitat kätevästi auttamistyöhömme. Käytä numeroa 34768 ja viestiksi haluamasi tervehdys

Yhteistyössä

OTA MEIHIN YHTEYTTÄ​

    Pelastetaan Koirat ry © Copyright 2020