Mila

[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”2 vuotta” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Aamupalaa syödessämme Magda sai puhelun paikalliselta romanimieheltä, joka ilmoitti tiukasti, että ellemme hakisi välittömästi hänen koiriaan hän kutsuisi koirarankkurit paikalle. Kiiruhdimme autoon ja lähdimme itsellemme tuntemattomalle asuinalueelle etsimään miehen ilmoittamaa osoitetta. Kyselimme ihmisiltä neuvoa ja ajoimme koko ajan syrjempään, todella kurjalle asuinalueelle. Lopulta löysimme rähjäisen talon, jonka pihamaalla mies seisoi kolmen pelokkaan koiran kanssa odottamassa.

Mies ojensi koirat täysin tunteettomasti meille vaikka nämä pienet olivat todella hädissään. Ottaessamme koiria syliin, ne huusivat pelosta ja koittivat purra meitä. Saimme koirat lopulta autoon ja lähdimme ajamaan kohti Magda´s Angels Placea koirien voidessa pahoin autossa.

Saimme sijoitettua tämän kolmen koiran perheen yhteiseen häkkiin ja heti alkuun huomasimme yhden niistä olevan aivan viimeisillään tiineenä. Tämä tiineenä ollut, Saaga niminen tyttö oli kolmikon rohkein ja alkoi ottaa meihin heti kontaktia. Se oli myös aivan täynnä punkkeja joita poistimme Saagan vain nauttiessa saamastaan huomiosta sylissäni köllöttäen. Kolmikon kaksi muuta koiraa, Mila ja Milos sen sijaan olivat hyvin varuillaan ja varottivat muristen tulemasta lähelleen.

Aloitimme näiden kahden koiran sosiaalistamisen ja alun purevista ja hyvin jännittyneistä koirista alkoi parin päivän sisällä näkyä merkkejä luottamuksen heräämisestä. Mila uskaltautui leikin voimalla tulemaan ihmisen lähelle ja antoi koskea itseensä. Milosin kanssa tie oli pidempi. Kun lopulta sain sen uskaltamaan haistaa kättäni se murahti ja käänsi päänsä poispäin. En halunnut luovuttaa vaan palasin aina kun vain ehdin uudelleen näiden koirien häkille yrittäen saada Milosiin kontaktia. Yhdellä tälläisellä kerralla nousivat kyyneleet silmiini, kun Milos päätti aivan yllättäen tulla ite luokseni. Siitä hetkestä alkaen, kun tämä poika oli saanut rohkeutensa kerättyä se muuttui hyvin nopeasti todella rakastettavaksi ihmisen sylisssä viihtyväksi pusuttelijaksi, joka ei olisi millään enää laskenut ihmistä pois luotaan.

Saagan pennut syntyivät ja koko perhe hoiti niitä hellyyttävästi yhdessä. Pentujen kasvettua alettiin isä- ja äitikoirille etsiä kotia.

Milos sai kodin Suomesta marraskuun 2013 lopulla ja Saaga joulukuun 2013 lopulla.

Mila yksin on enää tarhalla. Se tulee hyvin toimeen muiden häkkinsä koirien kanssa, eikä ole enää pelokas ihmisille, hieman arkuutta saattaa toki esiintyä, mutta Mila on silti aivan valmis adoptioon ja kaivattuun omaan kotiin. Ehkäpä se näkee joskus perheenjäseniäänkin päästyään myös Suomeen.

Milalla on korkeutta 30cm ja painoa alle 10 kg.

Mila sai oman kodin huhtikuussa 2014.