[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”4 kuukautinen” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Syysterveisiä Jadelta 9.9.2016
Heippa kaikki karvaiset ja vähemmän karvaiset :)! Ajateltiin äitin kanssa kertoilla hieman kuulumisia ku uuessa kotona ollaan vietelty jo neljä kuukautta :).
Vitsit mulla on kyllä ollu mahtavaa täällä! Tiijjättekö miten kivaa on ku pääsee vapaana ulos juoksemaan niin paljo ku kintuista lähtee? Ja sitte juosta vielä pikkusen lujempaa takasin äitin luokse hakemaan jotain herkkupalaa, koska edelleen RUOKA :-)
Ruuasta minä tykkään, tykkään jopa niin paljo, että murtauvuin kahteen otteeseen ruokakomeroon ja vetelin massun kunnolla täyteen! Äiti sai ihan hysteerisen kohtauksen ku ekan kerran jäläkeen tuli kottiin ja luuli,että oon syöny jalakapallon. (Pah,eihän mokomaa voi edes syyä!) Kyllä se sitte rauhottu ku hoksasi, että oon vaan ruokakomerolla käyny vaan ei se mokoma mulle syömistä ennää sille päivää antanu. Toisen kerran jäläkeen ruokakomero pönkättiin niin hyvin kiinni, että sen koommin en oo sinne päässy. Tulee kuulemma kalliiksi ja on vaarallista jos joka päivä vetää itelleen jalkapallomahan?
Mutta lähes yhtä paljo, ku tykkään ruuasta niin tykkään vanhasta rouvasta :-) Vanha rouva on ehottomasti mun paras kaveri ja opas miten tätä koiran elämää täällä vietellään. Äiti sano, että on kyllä hyvä, että sain muuttaa tänne, ku vanhasta rouvastaki on kuoriutunu uusia puolia. Sillä ei kuulemma oikein koskaa oo ollu koirakavereita, kun on vähän ujo piimä. Me painitaan leikkimielessä joka päivä ja ulkona ku ollaan ni äiti huutelee aina majakkaa ja perävaunua, oletetaan rouvan kanssa,että sillon huuellaan kuitenki meitä.
Yöt minä nukun isin ja äitin kanssa sängyssä ja kuulemma näin pieneksi koiraksi vien aika paljo tillaa, hölynpölyä sanon minä! Oon kasvanu toki vähä,mutta tuskin minusta tämän isompi ennää tullee, joten jos vien vaan puolet sängystä ni jäähän siitä vielä toinen puoli!
Kerrottakkoon nyt sitten vielä, että hieman haasteellista on ollu oppia sisäsiistiksi. En tiijjä,mutta ulos oli kiva lirautella pikkulirut ja iiiiisot iiiisot valtameret sisälle. Äiti kokeili vaikka mitä siivousainetta, keinoa ja konstia ja sitte oli lukenu jostai, että minun ruoka pitäs syöttää siellä missä yleensä pissasin ja sittepä minä lopetin ku eihän kukkaa semmosessa paikassa syö missä on pissattu! Joten lopussa kiitos seisoo ja kärsivällisyys palakittiin!
Siinäpä minun kuulumiset suurimmalta osin :)
Isiltä, äitiltä ja vanhalta rouvalta terveiset :-)
Syysterveisin, Jade (ent. Natali)
Jaden (ent. Natalin) kuulumisia 12.5.2016
Hei. Äiti kertoi, että halusitte kuulumisia ensimmäiseltä viikolta ja tässäpä niitä nyt tulee :)
Matka lentokentältä kotiin oli PITKÄ! Pötköttelin suurimman osan matkasta uuden äidin jaloissa. Alkumatkasta ei millään meinannut nukuttaa, mutta sitten pissasin ja uni tuli. Ja voitko kuvitella, että sain kehuja pissaamisesta? Kummallisia ihmisiä nämä uudet! Kun heräsin unilta ja aloin olla hieman levoton, äiti arvasi että pissattaa joten pysähdyttiin ja pääsin ulos ja et usko kuin minua pelotti! Makasin täristen maassa, mutta rohkaistuin hieman kun äiti silitti ja kehui ja niinpä nousin ja pissasin ja sain taas kehuja! Sitten äiti otti minut syliin, vei autoon ja jatkettiin matkaa. Nukuin vähän aikaa äitin sylissä, mutta en saanut pyörittyä tarpeeksi, joten hyppäsin takasin jalkatilaan ja siellä nukuinkin loppumatkan.
Kun saavuttiin uuteen kotiin, en millään olisi halunnut autosta pois, murisin ja menin niin kauas jalkatilaan kuin pääsin. Äiti kuitenkin otti minut syliin ja antoi isille ja meni itse uuteen kotiin katsomaan talon vanhaa rouvaa Nellaa. Hetken päästä isi vei minut sisälle ja laski lattialle ja minä murisin sille Nellalle, kun se tuli haistelemaan, näykkäsinpä jopa. Äitiä se ihmetytti, kun oli ajatellut, että saisin Nellasta turvaa ja oisin heti kaveria. Pyörin ja hyörin talossa ja haistelin ja murisin Nellalle lisää. Sitten äiti otti ja vei minut suihkuun. En vastustellut, mutta suihkusta sain virtaa ja aloitin kunnon juoksurallin, sitten kakkasin kahdesti ja pissasinkin. Äiti oli hyvillään kun osasin tehdä ne paperin päälle. Sitten sain ruokaa ja voi pojat, että olikin minulla jo nälkä. Ruuan päälle jatkoin juoksemista, nuuskimista ja kalusin luita. Ja edelleen vain murisin ja näytin hampaita vanhalle rouvalle. Äiti pidätteli itkua ja sanoi isille, että toivottavasti tämä ei oo pysyvää.
Sitten äiti ja isi meni sänkyyn ja minä aloitin itkemisen, vaikka minun sänky oli ihan äitin vieressä. Vaeltelin edestakaisin, pissasin ja kakkasin monesti, itkin ja vain murisin Nellalle. Äiti ei saanut nukuttua, oli itkuinen ja ajatteli, että tästä ei tuu ihan mittää ku en voinut sietää vanhaa rouvaa ja että minä saan lähteä Timbuktuun? Sitten otin pienen matsin vanhan rouvan kanssa, jäin toiseksi ja päätin, että nyt nukkumaan. Kello oli 5 aamulla. Ja sitten äitikin nukkui. Meni pari tuntia ja heräsin ja lähdin isin kanssa aamukahville, että äiti sai vielä nukkua. Olin jo paljon rauhallisempi ja nyt kun tiesin, että olen arvojärjestyksessä alimmaisena en enää murissut vanhalle rouvalle vaan kiltisti alistuin. Nukuin vielä jonkun aikaa aamulla, kun isi pelasi pleikkaria. Kun äiti heräsi heilutin häntää ja menin haistelemaan ja äiti kysyi isiltä mikä meininki ja isi sanoi, että Timbuktun voi unohtaa. Äitikin oli nukuttuaan jo paljon positiivisemmalla mielellä ja alkoi äitienpäiväkakun tekoon ja minä seurasin sitä tarkasti, koska ruoka = rakkaus!
Sittemmin asiat ovat rullanneet aivan mahtavan ihanasti. Oon päässy ulkoilemaan paljon ja tykkään siitä kovasti. Seuraan vanhaa rouvaa sisällä ja ulkona, hän ei hirveästi minua noteeraa, mutta ei se haittaa, saan hänestä silti turvaa. Ollaan käyty jo mummulassa ja siellä oli hassuja isoja koiria. Toinen niistä pelkäsi minua eikä tullut lähellekkään ja toiselle murisin ja annoin kyytiä, kun oli niin tungetteleva. Mutta sielläkin rauhoituin olemaan, kun kaikki oli niin kovin mukavia ja sain makupaloja ja oman luunkin! Ollaan käyty myös isomummilassa ja siellä minua aluksi vähän pelotti kun oli niin isosti haukkuva koira, mutta se oli onneksi ulkona. Sielläkin sain makupaloja ja leikkiä kaikenlaisilla leluilla, joten rauhotuin.
Ja ruokaa minä rakastan, syön varmasti kaiken mitä annetaan ja kun joku muu syö niin olen kyllä seuraamassa ja notkumassa, jos saisin jotain. Äiti sanoo, että olen aika fiksu ja reipas ja saan kehuja ja rapsutuksia kovasti aina kun onnistun jossain. Aina en ymmärrä mitä tein oikein, joten yritän kaikenlaista ja sekös näitä ihmisiä naurattaa. Että kaikinpuolin hyvin minulla täällä menee ja voinpa jo kutsua tätä perhettä ja asuntoa kodiksi. Joten kiitos, että järjestitte minulle uuden kodin ja kivat ihmiset!
Äitiltä, isiltä ja vanhalta rouvalta kovasti terveisiä kaikille teille pelastetaan koirat ry:lle, teette korvaamatonta työtä niiden eläinten puolesta, jotka joutuvat elämän kaltoinkohtelemaksi <3 Magdalle erikoisterveiset ja märkiä suukkoja.
Terveisin: Natali, nyk. Jade
[divider scroll_text=””]
Tarhakertomus 04/2016
Natali löydettiin kerrostalojen välisestä pienestä väliköstä, josta se oli ottanut turvapaikan itselleen.
Tarhalla tyttö on osoittautunut tosi kivan oloiseksi, normaalin touhukkaaksi pennuksi, joka on tottunut sekä kissoihin että erilaisiin koiriin ja tulee toimeen kaikkien kanssa.
Sai oman kodin toukokuussa 2016.
