Nicole

[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”Enkeli” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]

Nicole etsii uutta rauhallista ja koirakokemusta omaavaa kotia ilman pieniä lapsia tai kissoja. Vaihtoehtoisesti myös kotihoitopaikka otetaan huomioon.

Jakakaa ilmoitusta, että Nicole pääsisi ”stressivapaaseen” kotiin pian – kiitos :-)

Nykyisen kodin kertomaa Nicolesta 19.11.2016

Nicole on kaunis 3-vuotias töpöhäntäinen, noin 52 cm korkea ja 26 kg painava, steriloitu narttu.

Nicole on hyvin itsetietoinen koira. Hän tietää oman arvonsa ja asemansa, sekä puolustaa niitä. Niki osaa silti ottaa rennosti ja nauttia elämästä täysillä. Laumastaan hän on todella tarkka, eikä välitä vieraiden liikuskelusta kotonaan. Niki haluaa olla mukana kaikessa ja seurata perheen toimia. Meillä hänen lempipaikkansa on keittiönpöydän alla. Sieltä näkee kaiken, mutta myös oma rauha on enemmän taattu kuin lattiapaikalla. Niki on oman porukan kanssa rauhallinen ja huomaamaton, kunhan perheessä volyymitaso ja vauhti pysyvät tietyissä rajoissa. Pienten lasten leikit saavat Nikin hermostumaan ja stressaantumaan. Tämän hetkisessä perheessä hän on alkanut ärhentelemään ja hyökkimään pienemmälle lapselle, jota ei ole hyväksynyt uutena tulokkaana laumaansa. Aikuisten seurassa Niki on ihana ja täydellinen rapsutettava halikaveri, tämän tytön nahka ei rapsutuksista puhki kulu. Niki haluaa olla paljon lähellä ja hakeutuu itse rapsutettavaksi, ellei häntä huomioi niin alkaa tyttö itse kihnuttamaan itseään kättä tai jalkaa vasten. Rakkautta tästä tytöstä löytyy paljon.

Nicole tulee vaihtelevasti toimeen toisten koirien kanssa. Steriloimisen jälkeen Niki ei ole välittänyt nartuista, varsinkaan leikkaamattomista. Juoksujen lähellä/aikana on hyökkäävä toisia narttuja kohtaa. Urokset sietää paremmin, mutta välillä on tullut urostenkin kanssa rähinöintiä. Niki haluaa olla se pomo, joka päättää, eikä helpolla luovu omasta arvostaan. Kissoja Niki ei siedä. Pieneläimistä Nikillä ei ole kokemusta. Hevoset ovat mielenkiintoisia, mutta lähituntumaan ei ole päässyt.  Kun on ratsukko tullut lenkillä vastaan niin ohittaa hevosen rauhallisesti.

Nicole osaa kulkea remmissä vetämättä. Hetken saattaa mennä höyryjunana, kun hajuja olisi paljon, mutta käskystä lopettaa vetämisen ja osaa kulkea. Remmissä Niki ei ole rähjännyt, vaan ohittaa toiset koirat fiksusti. Jos toinen koira villiintyy, niin saattaa Nikiä alkaa vinguttaa, mutta meillä ei ole ongelmia ollut remmikäyttäytymisen kanssa. Ainut mihin Niki reagoi remmissä, ovat ohi ajavat autot. Varsinkin nastarenkaista kuuluu Nikin mielestä kovin pelottava ääni ja saattaa välillä yrittää sännätä tätä ääntä pakoon ja turvaan taluttajan jalkoja vasten.

Varsinaista eroahdistusta emme ole koirassa huomanneet, pari kertaa saattaa haukahtaa perään, mutta siihen se on jäänyt. Ääniherkkyyttä Nikillä ei ole. Uudet vuodet paukkuineen eivät ole koiraa säikäyttäneet ainakaan kotioloissa. (Ei tietenkään ole pihalla ollut silloin kun paukkuu pahemmin.)

Nikillä on aggressioita vieraita ihmisiä kohtaan, jotka tulevat hänen reviirilleen. (Isot tummat miehet ovat todella pelottavia.) Niki pysyy aisoissa, kunhan on käskyn alla koko ajan (eli joku muu huolehtii ja päättää, että kuppi pysyy pystyssä ja vieraat ovat turvallisia, sekä tervetulleita kotiin).

Nikillä on voimakas vartiointivietti. Pihalla ollessaan hän haukkuu kaiken mahdollisen kissoista ja oravista, aina kilometrin päässä menevään polkupyörään. Komennuksesta hiljenee, kunnes uusi ”vaara” on ilmoitettava muulle laumalle. Sisällä Niki harvemmin haukkuu. Ilmoittaa ”uffuttamalla” pihalle saapuvasta autosta ja ovikelloon reagoi vain jos toinen koiramme reagoi, niin yhtyy haukuntakuoroon. Tietoa ei ole käyttäytymisestä silloin kun perhe ei ole itse paikalla.

Nicole on peruskoulutettu kotikoira. Osaa perusjuttuja: istu, maahan, odota, peti, tänne. Malttamattomuutta ja kovapäisyyttä ilmenee, joten ihmisen pitää pystyä tämän tahdon yläpuolella. Vapaudesta Niki ei aina haluaisi luopua. Omassa pihassa emme ole häntä vapaana pitäneet, koska korvat hukkuvat alta aikayksikön, kun häiriötekijöitä on asuinalueellamme jatkuvasti. ”Maalla” ja koirapuistossa Niki tulee luokse muutamassa käskyssä, ellei heti. Niki hallitsee sisäsiisteyden moitteitta.  Nikillä on joitakin mörköjä kaapissa. Kynsien leikkuu onnistuu helposti, jos on kaksi ihmistä, toinen on rapsuttelemassa ja tukemassa häntä tässä pelottavassa toimenpiteessä. Yksin leikatessa makupaloja ja aikaa saa kulumaan. Niki on onneksi ahne, että makupalojen voimalla menisi vaikka solmuun. Toinen mörkö on kärpäslätkä tai sanomalehti. En tiedä Nikin menneisyydestä, mutta näihin asioihin saattaa reagoida pakenemalla tai puolustautumalla ärähtäen. Tämä on lieventynyt ajansaatossa paljon ja Niki sietää nykyään olla samassa tilassa, jossa kärpäsen lätkäisee seinään.

Eläinlääkärin tarkastuksessa Niki on käynyt keväällä 2015. Rokotukset annettu myös 16.3.2015 (seuraavat 16.3.2018 mennessä). Viimeksi madotettu 11/2016. Terveydellistä ongelmaa Nikillä ei ole ollut ja hän on ollut varsinainen teräsvatsa.

Niki voi huonosti autossa.  Reilu 10 km matka sujuu ilman pahoinvointia, mutta pidemmillä matkoilla Niki voi autossa pahoin.

Nicole asustelee Ypäjällä.

[divider scroll_text=””]

Tarhakertomus 05/2014

Kaunis töpöhäntäinen Nicole on pelastettu Giurgiun kunnalliselta koiratarhalta. Laihassa kunnossa oleva tyttö vietti ensimmäiset päivänsä Map:ssa keräten voimiaan ja kohokohtana tytölle tuntui ymmärrettävästi olevan kaipaamansa ruoan saaminen.

Nyt Nicole on saanut painoa ja on kaikin tavoin valmis koiruus etsimään sitä omaa rakastavaa kotiaan. Nuoren koiran tavoin Nicole on leikkisä tyttö joka suhtautuu uusiin ihmisiin uteliaan innokkaana eikä kiirehtinyt ihmisen sylistä pois. Tarhansa Nicole jakaa Map:n pentuaitauksessa muiden uutta elämää aloittelevien koirien kanssa eikä vaikuta pomottelevalta ja tulee muiden leikkikavereidensa kanssa hyvin toimeen.

Suloinen töpöhäntä on vielä kasvuiässä ja oletamme tytön kasvavan keskikokoiseksi koiraksi.

Nicole saapui kotihoitoon Suomeen 28.6.2014

Kotihoidon kuulumisia heinäkuussa 2014

Muutaman päivän Neiti ollut nyt hoidossa opettelemassa kotikoiran elämää, ja hyvin on alkanutkin.
Ensivaikutelma tästä neidistä oli aika ujohko rauhallinen, mutta ihan muutaman minuutin jälkeen huomasin, ettei ujoudesta ole tietoakaan. Nopeasti tyttö hakeutuu luokse, painautuu ihan syvälle syliin, ja näyttää ehdottoman onnelliselta siinä. Hänellä on jännä tapa ottaa etutassuilla sellainen ”lukko-ote” ettei ihminen vahingossakaan pääse livahtamaan hänen luotaan pois. Hyppiminen on aikamoista, mutta vähentynyt selvästi, ja uskoisin loppuvan koulutuksen, ajan ja kärsivällisyyden avulla.

Pihalla kaikki on vähän jännittävää vielä, ja vähän joutuu olemaan varuillaan. Hihnassa kulkeminen onnistuu, pienellä rohkaisulla ja odottamisella aletaan menemään reipastakin vauhtia. Tuoksut ja äänet valtaavat mielen, eikä korvat silloin ole oikein asennettu kuuntelu asentoon. makkarapussin rapina tosin saa mielenkiinnon ja korvat takaisin. Vastaanottavainen ja fiksu likka sisällä, nopasasti oppi istumisen ja odottamisen, yöllä nukutaan sikeästi, ja sisäsiisteys hallinnassa. Rauhallinen, ja sellainen huomaamaton, hakeutuu joko ihan ihmiseen kiinni, tai etsii rauhallisen ja vähän syrjäisen paikan makoiluun. Lapsista tykkää hirveästi, ihan varovaisesti hakeutuu viereen ja hellästi laskee päänsä alas rapsutuksiin, ja siitä makuu asentoon ja selälleen kierähdys, jotta vatsastakin rapsutettaisiin. Ruokaansa ja omaa makuupaikkaansa puolustaa sellaisella pienellä murinalla, mutta riippuen toisesta koirasta ja sen reaktiosta, alkaa pomottamaan, tai antaa sitten tilaa.

Ihmisen kanssa sisällä lelujen kanssa leikkiminen on hauskaa ja välillä melkein voisi jopa sanoa riehakasta, mutta hyvin varovaista silti. Isompien koirien kanssa ei uskalla lähteä leikkimään, mutta pienempi kokoisen kanssa uskalletaan painia. Kissat ovat todella kiinnostavia, kunhan alku järkytyksestä ja pelosta selvittiin. Nyt tahdottaisiin jo leikkiä, ja aina lähdetään jahtaamaan jos tilaisuus koittaa. Koirakaverin seura ei voita ihmisten seuraa, ja aina olisikin tulossa mukaan.

Tästä on hyvä jatkaa kotikoirana opettelua ja ihan varmasti tästä tytöstä joku saa mahtavan seuralaisen itsellensä. jatkamme harjoituksia!

Nicole sai oman kodin elokuussa 2014.

Kuulumisia lokakuussa 2014

Ajattelin ilmoitella itsestäni. Olen nyt tutustunut uuteen kotiini rauhassa ja olen varsin tyytyväinen uuteen perheeseeni. Minulla on pieni koira-ystävä Mokka, jonka kanssa olemme sydän ystäviä. Pari kertaa meille tuli pieniä erimielisyyksiä makuupaikoista, mutta niistä selvittiin pienellä kiroilulla, johon emännän ei tarvinnut puuttua kuin murahtamalla. Nyt tulemme toimeen moitteettomasti. Hiukan omituinen tuo asuinkumppanini on kun en saa häntä leikkimään millään. Taidamme puhua hiukan eri kieltä vielä. Mutta onneksi minä saan noista ihmisistä leikkiseuraa ja muitakin koirakavereita olen saanut.

Olen oppivainen tyttö, näin ihmiseni kehuu minua. Olen oppinut jo hienosti odottamaan vuoroani, istumaan, menemään maahan sekä palaamaan luokse villistä vapaudestani. Hihnakäyttäytyminen on hiukan täällä maalla hakusessa. Minusta on kuulemma tullut höyryveturi, kun hihnan päähän pääsen. Siinäkin olen kehittynyt jo hyvin. Aina en ymmärrä lenkillä, että hajut eivät niin vain katoa matkan varrelta. Aluksi olin hiukan ihmeissäni lenkeillä ja olin hiukan perässä hiihtäjä, mutta reipastuin höyryveturiksi. Kaupunkiin kun menemme niin kuljen hihnassa moitteettomasti vieressä ja skarppaan itseni täysin. Maalla otan siis vähän rennommin. Korvatkin minulta on alkanut löytymään. Tai ovat ne koko ajan mukana, mutta kuuloni on välillä hiukan valikoiva. Mutta ihmiseni sanovat, että kyllä nekin ON-asentoon löytyvät kun harjoittelemme paljon.

Olen yli kaiken rakastunut perheessä asuvaan taaperoon ja pusuttelenkin hänet ahkerasti kun hän palaa hoidosta kotiin työpäivän jälkeen. Hassun tavan olen kopioinut Mokka-ystävältäni. Käännän korvani ympäri kun kerjään huomiota. Mokka tekee niin kun on onnellinen ja rentoutunut. Taidamme olla kaikin puolin tyytyväisiä toisiimme ja jatkamme harjoittelua, että minusta tulee maailman huipuin kotikoira, ison tassunjäljen olen jo jättänyt kaikkien sydämiin.

Nicolesta tuli enkeli elokuussa 2017. Lepää rauhassa sateenkaarisillalla <3