[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”5 vuotias” sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]3.11.07 Veljekset ovat nyt asuttaneet omia häkkejään hyvän tovin ja muutosta niissä on tapahtunut selkeästi reippaampaan suuntaan. Nyt kun kumpikaan ei voi enää hakea liikaa tukea ja turvaa toisistaan, ovat pojat alkaneet itsenäistyä ja tuoda omia persooniaan enemmän esille. Nirk on edelleen se hieman ”herkempi”, mutta kyllä omaa tahtoa löytyy ehdottomasti siitäkin. Mömps taas on samanlainen tohottaja kuin aluksikin ;) Tarhan olot tuntuvat stressaavan poikia todella paljon, ne purkavat sitä rähisemällä toisille koirille ja käyttämällä hampaitaan näykkimällä saadakseen huomiota ja leikkimistä… Uskomme, että molemmille olisi tällä hetkellä parasta päästä omiin, erillisiin koteihinsa, joissa oltaisiin valmiita kärsivällisesti mutta määrätietoisesti opettamaan nuorille miehille elämän perusasioita ja miksei enemmänkin. Pojilla ei ole tarhalla enää kovin kauaa aikaa, joten jos olet kiinnostunut tarjoamaan jommalle kummalle oman pysyvän ja harkitun kodin, otathan pian yhteyttä Sallaan.
Herrat Nirk ja Mõmps tuotiin tarhalle kodistaan. Ihmisten tiet lähtivät eri suuntiin, nainen lähti, eikä mies, joka muutenkin oli sitä mieltä, että ”naisen koiriahan nuo ovat”, halunnut pitää niitä itsellään. Poitsut ovat iältään noin 1,5 vuotiaita, lienevätkö veljeksiä?
Aluksi näyttää, että pojat tekevät kaiken yksissä tuumin. Jopa niin viimeistellysti, että kakatakkin tulee ihan samaan aikaan. Ne painattavat lenkillä rinta rinnan ja kun toinen keksii kieputtaa ihmisensä ympärille talutushihnansa, tekee toinen sen heti perässä. Kun toinen keksii jotain haisteltavaa, on toinenkin samassa puskassa nenä kiinni. Ne tuntuvat erottamattomilta.
Kun poikien touhuja tarkkailee kauemmin huomaa paljon eroja. Hitusen ”veljeään” pienempi Nirk on parivaljakosta ehdottomasti rauhallisempi. Se on myös vähän kainompi ja kovin hellyydenkipeä. Päätään se tulee painamaan vähän väliä ihmisen kainaloon ja hakemaan läheisyyttä. Mõmps on selvä pomo, reipas, villimpi ja kaksikon toimeenpaneva voima. Sekin rakastaa rapsutuksia, mutta haastaa ihmistä myös leikkimään ja on rajumpi otteissaan kuin Nirk. Poikaset haukkuvat aitauksestaan toisille koirille, mutta sekin tapahtuu niin, että Mõmps aloittaa ja jos Nirk ei heti huomaa tai viitsi säestää, Mõmps menee hakemaan sitä kuorolausuntaan mukaan.
Koitin vähän kiusata poikasia nähdäkseni miten ne reagoivat ärsytettynä. Mõmpsiä tartuin hännästä ja taputtelin joka puolelta. Hetken se kallisteli ihmeissään päätään, mutta arveli sitten kyseessä olevan hauskan leikin ja alkoi hyppelehtimään päälläni. Samoista otteista, hillitympi Nirk taas istahti syliini, kuin sanoen ”et nyt viittisi, paijaa vaikka mieluummin”. Fyysisesti poikia ei luultavasti ole rankaistu, koska käden liikkeitä ja muita hosumisia ne eivät säikähtäneet.
Palloleikeistä molemmat pojat tykkäävät kovin, tosin Mõmps on niissäkin vähän päällepäsmärinä.
Olisi hienoa mikäli pojat saisivat jatkaa yhteiseloa uudessa kodissaankin, sellaisen ihmisen opastuksessa, joka osaa hillitä Mõmpsin menoa ja sitten taas kannustaa Nirkiä tasapuolisuuteen. Niiden touhuiluja tarkkailtuamme, emme kuitenkaan pidä mahdottomana ajatuksena niiden lähtöä eri koteihinkin. Uuden kodin tulee tässä tapauksessa kuitenkin varautua siihen, että pojat ikävöivät toisiaan aluksi kovastikkin.
Mõmps on säkäkorkeudeltaan noin 55 senttiä, Nirk hitusen pienempi. Molemmat pojat ovat tällä hetkellä hoikassa kunnossa, Nirk jopa liian laiha.
Nirk sai kodin marraskuussa 2007.
