[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”” sukupuoli=”Uros” leikattu=”Kastroitu ” sijainti=”Suomessa”/]Noskha on n. 4-vuotias komea, leikattu ja sisäsiisti poika. Noskha tulee hyvin toimeen kissojen, koirien ja lasten kanssa. Poika on kova juttelemaan ja rakastaa ihmisten seuraa. Nirsoilla se osaa jonkin verran ja välillä maittaisi pelkästään herkut, mutta ihan syömälakkoon Noskha ei sentään ryhdy.
Noshka ja Koshja ovat kavereita. Vaikka molemmat ovatkin uroksia, ne olivat tarhalla samassa häkissä pitkään. Noshka on sisäsiisti ja siitä tulee todella komea poika kunhan hieman lihoo ja valkoinen puolipitkäturkki pääsee oikeuksiinsa. Noshka herätti tarhalla todella monien huomion jutellessaan jokaiselle ihmiselle ja anoessaan silityksiä verkkohäkin takaa kehräten.
[divider scroll_text=””]
Noskhan, nyk. Onnin, kuulumisia
”Onska, Onni-Manni, Monni”
Onni saapui Suomeen 28.2.2004 illalla. Kotiin päästyämme Onni tuli ulos kantokopastaan, venytteli hetken hartaasti pitkän reissun jälkeen ja tuli heti tekemään tuttavuutta puskemalla kättä ja jalkoja vasten. Ruokakuppikin löytyi hetkessä ja ruoka tuntui maistuvan paremmin kuin hyvin laihalle pojalle, joka panoi vain 3,8 kg. Onska oli alusta asti sisäsiisti eikä yhtäkään ”vahinkoa” ole sattunut kuluneen kahden kuukauden aikana :)
Huomasin heti ensimmäisenä iltana, että Onnin korvia kutitti hirveästi. Tarkemman tutkiskelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että kyseessä on korvapunkki. Niinpä heti seuraavana aamuna riensin apteekkiin ja sain reseptivapaita korvatippoja Onnin vaivaan. Viikon päästä korvat olivat jo paljon paremassa kunnossa.
Ensimmäiset pari viikkoa Onni oli hyvinkin rauhallinen ja viihtyi paljon sylissä. (Se mielellään makaa niin lähellä päätäni kuin mahdollista laittaen tassut kaulani ympärille nätisti ja puskee leukaani vasten…siinä sitten katselen telkkari Onnin karvat suussani ;) ) Päiväohjelmassa oli alussa lähinnä syömistä ja nukkumista. Parin viikon päästä Onnin ”toinen persoona” tuli esiin…pojasta tuli suorastaan rasavilli ja todella leikkisä kaveri ja energiaa tuntui riittävän vaikka muille jakaa :) Lelut saavat kyytiä ja siinä sivussa tavarat kirjahyllyltäkin ;) öisin poika ei malttaisi muuta kuin leikkiä ja kolistella tavaroita…ja myöskin ulos olisi hirveän kiva mennä keskellä yötä ja sinne Onska aina välillä naukuukin. Joskus poika on pakko laittaa ”jäähylle” vessaan, jotta äippäkin saisi joskus edes nukkua…muita huoneita yksiöstäni kun ei ole ovella eristetty. Nyttemmin Onni on kuitenkin oppinut fiksuna poikana avaamaan vessan ovenkin…mutta nukkuu mielellään viileässä vessassa aamuun asti, jolloin avaa sitten itse oven ja tulee herättämään minutkin… Onni myöskin syö käsin…on niin malttamaton, että jos ruoka ei heti ole kupissa niin tassua vaan kuppiin, jotta jotakin edes siihen tarttuisi ja tassu suuhun ;)
Ulkona käymme joka päivä valjaat päällä, joihin Onni tottui todella hyvin ja kulkee kuin koira konsanaan ulkona ollessamme. Ei ole ollut vielä kertaa, jolloin joku ohikulkija ei olisi kehunut Onnin kaunista ulkonäköä lenkillä ollesamme :) Onni suhtautuu varautuneesti koiriin ja varsinkin isot koirat tuntuvat pelottavan. Pienemmät koirat olisivat kuitenkin hyvinkin kiinnostavia Onnin mielestä, varsinkin lähistöllä asuva chihuahua, joka tosin pelkää Onnia ;) Koiran lähestyessä Onni menee rennosti maahan makaamaan ja odottaa, että koira menee ohi ja sitten voidaan taas jatkaa matkaa. Lintuja, oravia ja jäniksiä olisi hirveän kiva saalistaa…liian lähelle en kuitenkaan tietysti anna Onnin mennä…Onska on niin huvittavan näköinen sen yrittäessä hiipiä tai oikeastaan ryömiä mahdollisimman matalana kohdetta kohti vaikkapa vihreällä nurmella…Onni ei ilmeisesti ole ihan tajunnut, että täysin valkoinen kissa ei ole kovinkaan vaikeasti huomattava kohde vihreällä pohjalla ;)
Eläinlääkärissä kävimme kuukausi Suomeen tulon jälkeen, jossa Onska sai tarvittavat rokotukset. Eläinlääkäri arveli Onnilla olevan vielä matoja, joten poika sai uuden madotuksenkin. Korvissakin näytti olevan punkin tynkää, joten saimme myös vahvempaa lääkettä tähän ongelmaan ja nyt tämä ongelma on pois päivä järjestyksestä :) Eläinlääkäri arvioi Onnin olevan 3 – 6 vuotias ja kehui Onnin viiksiä pisimmiksi mitä on koskaan nähnyt ;)
Vähän aikaa sitten löysin yllätyksen Onnin hiekkalaatikosta…katselin ensin että mikäs kepin pätkä se tänne on joutunut kunnes keppi alkoikin liikkua..!! Vanha kunnon suolinkainenhan se siellä…madot eivät siis olleet todella usean madotuksen jälkeenkään heittäneet henkeänsä, sitkeitä tuntuvat siis olevan nämä Tallinnan kaverit.. Taas apteekkin ostamaan matolääkettä… Toivottavasti tästäkin ongelmasta ollaan päästy nyt lopullisesti…
Yhden kerran Onni on joutunut jo karkuteillekin kuluneen kahden kuukauden aikana, mutta karkuretki päättyi kuitenkin puolentoista tunnin räntäsateessa etsimisen jälkeen onnellisesti kotipihalle, jossa Onni oli ilmeisesti minua odotellut pysäköidyn auton alla koko ajan…. Onni pelästyi kuoliaaksi mustaa sateenvarjoani, joka oli ylläni ja sai riuhtaistua itsensä valjaista irti… Se oli elämäni pisimmät puolitoista tuntia tähän asti, kun Onnia etsiskelin epätoivoisena ympäri Haagaa… Ilmeisesti Onnilla on jonkinlainen trauma sateenvarjoista, kun niin hirveään paniikkiin joutui sen nähtyään :(
Yhteiselomme sujuu Onnin kanssa siis oikein hyvin ja Onni on lihonnut jo ”oikean kissan mittoihin” painaen 6,5 kg :) Kirjoittelemme lisää kuulumisia kun taas jotain mielenkiintoista kerrottavaa ilmenee…
Terv. Tiiu ja Onni
[divider scroll_text=””]
Onni kesällä 2004
6.12.04 Onnin kanssa on kaikki mennyt hyvin….mitä se nyt vielä on yrittänyt öisin hieman riehua, mutta muutaman kahden viikon aikana se on alkanut nukkua todella hyvin minun vieressäni, johtunee varmaan siitä että on talvi… Joka päivä käydään ulkona vieläkin ja joka kerta vähintää yksi ihminen kysyy, että minkä rotuinen se on… Alan pikkuhiljaa kyllästyä vastaamaan, että ”ihan sekarotuinen” ja usein korjaankin heti perään, että Onnihan on siis ”Tallinnan angora” ;). Onni rakastaa kiipeillä puissa ja vaania lintuja ja muita pikkueläimiä, välillä pikkukoiratkin olisivat Onnin mielestä hirveän kivoja saalistuskohteita…!! Onni oikein rupee vetämään valjaissaan nähdessään jonkun pikku hauvan ja jää aina välillä vaanimaan makuulleen häntä huiskuen. Onni on ollut täysin terve poika ja turkki on kasvanut kauniin kiiltäväksi. Poika senkun kaunistuu päivä päivältä. Viime aikoina se on kylläkin alkanut hieman nirsoilemaan ruuan kanssa. Ennen melkeinpä kaikki kissan ruoka, joka on kastikkeessa oli herkkua, mutta nyttemmin se ei ole enään syönyt yhtä paljon kuin ennen…mutta kaikkea mitä minä syön pitäisi hänenkin saada. Herkkua on vadelmarahka, joka saa Onnin ”onnesta” sekaisin…ja maitoakin poika joisi vaikka kuinka paljon, eikä sillä tunnu vatsakaan siitä kummemmin menevän sekaisin. Nakit, juusto ja lohi kuuluvat myös herkuista parhaimpiin :) (kohtuudella tietenkin). Onni on tavannut muita kissojakin, mutta ei niin hyvällä menestyksellä. äitini naapurissa asuu kaksi kissaa ja heitä tavattiinkin sitten kesällä. Onni olisi halunnut olla niin kaveria, mutta toinen kissoista (kummatkin poikia) oli täysin eri mieltä asiasta ja olisi häätänyt tunkeilijan heti pois hänen pihaltaan… Onnin on myös tavannut pari tyttökissaa, mutta tämäkään kohtaaminen ei loppunut kovinkaan kauniisti. Onnin olisi pitänyt mennä tälle tutulleni hoitoon vähäksi aikaan, mutta Onni oli sitä mieltä, että tuollaiset sähisevät tyttökissat on pantava ojennukseen ja yritti jahdata kissoja ”hullun kiilto silmissään”…lopputuloksena oli yksi ikkunaa päin juossut tyttökissa ja kaatuneita kukkaruukkuja. Ei onneksi tullut mitään fyysisiä vaurioita millekkään osapuolelle. Kerran myös näimme valjaissa ulkona Brittiläisen tyttökissan, joka kuitenkin hieman pelkäsi Onnia. Tällä kertaa Onni oli onneksi valjaissa, joten pystyin hallitsemaan pojan yli-innokasta tapaa mennä heti tutustumaan toisiin kissoihin…siinä ne sitten makasivat puolen metrin päässä toisistaan ja ainakun Onni katseli muualle, oli tyttökissa heti tulossa haistelemaan, mutta rupesi sähisemään kun Onni taas huomasi hänet. Eipä siis ole kummosemmasta kissaseuraelämästä päässyt Onni nauttimaan… Olemme kuitenki suunnitelleet kaverini kanssa, jolla on Gizmo-kissa (nyk. Gizelle, ex-varju) että saattaisimme nämä kaksi joku päivä yhteen ja katsotaan ovatko kavereita keskenään :) Olen muutenkin tässä miettinyt, että Onnille olisi kiva hankkia ihan pysyvä leikkikaveri ja sen pitäisi varmaankin olla pentu ja mielellään uros…Mutta katsellaan miten siinä sitten käy.
Terveisin, Tiiu ja Onni
