[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”2 vuotias” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Peltotiellä, keskellä ei mitään seisoi pienen pieni koiratyttö täristen lokakuun kylmän sateen kastellessa sen kauniin mustan turkin kauttaaltaan. Nälkä kurni pienen mahassa eikä se tiennyt mihin suuntaan lähteä. Kilometrien säteellä ei ollut ainoatakaan ihmisasutusta eikä syrjäistä tietä kulkenut kukaan. Se osasi vain seistä ja odottaa. Odottiko se palaavaksi autoa ja ihmistä, joka oli sen syrjäseudulle ajanut ja jättänyt selviytymään yksin?
Tämän pienen koiratytön onni kääntyi, kun Magdan mies Florin sattui ajamaan tietä pitkin. Hän pysäytti auton ja laskiessaan ruokaa maahan pieni musta koira kipitti hurjaa vauhtia syömään. Florin kertoi rohkaisevin sanoin sille, että se voisi luottaa ja silitti pienen värisevän koiran päätä. Pian Florin jo sai nostaa tytön maasta ja sisälle autoon, jossa kuivaili sen hellästi silitellen pyyhkeellä ja tarjosi sitten lisää ruokaa.
Pieni musta matkasi MAP:iin ja sai nimekseen Pinni. Saimme pian huomata, että Pinnille ovat tutumpia kotikoiran tavat, kuin kadulla eläneen kulkijan. Se on tottunut ihmisen kosketuksiin ja hoitotoimenpiteisiin ja ainoa mitä se koko ajan toivookin on pääsy ihmisen syliin nöpöttämään. Siinä se viihtyisi vaikka miten kauan, kuunnellen kuiskauksia ja lupauksia paremmasta huomisesta; omasta kodista, pedistä ja ihmisestä, joka ei enää koskaan ota autoon viedäkseen pois luotaan.
Pinni on kaveri toisten koirien kanssa. Tarhalla se on enemmän alistuva, kuin omien oikeuksiensa puolustaja ja väistyykin pian ruokakupiltaankin pois, jos joku nälkäisempi kaveri on paikalla. Pinni on säkäkorkeudeltaan noin 30 senttiä ja painoltaan vain viitisen kiloa.
Pinni sai oman kodin marraskuussa 2014.
