Sukupuoli: Uros
Leikattu:
Sijainti: Suomi
Viimeksi, kun käytin Pottua lääkärissä, eläinlääkäri totesi, ettei tämä kaunis siro ikäisekseen nuoren näköinen koira näytä yhtään Potulta. Vastasin, että kyllä se on alkanut vuosien aikana näyttämään yhä enemmän Potulta. En ehkä kertonut, ettei kukaan muu koira voisi kantaa tätä nimeä samalla vastaavuudella. Tämä nimi on tätä koiraa varten, yhtä ainutlaatuisia kummatkin. Me kaikki edelleen käytiin – kukanenkin kantaen vuosien varrella kerääntyneitä muistoja – katsomassa kuvaa meidän suvun kuuluisimmasta jäsenestä. Siitä, joka oli säilyttänyt yli kymmenen vuoden ajan paikkansa tässä bittiavaruudessa.
Tapasin Potun maaliskuussa 2002 Varjupaikissa. Oli kylmää ja tuulista. Olin käynyt piikittämässä erään Varjupaikista Suomeen ja luokseni päätyneen kiertolaispojan, jokka puri minua ja jonka vuoksi vedin syyllisyyden tuskassa kivirekeä. Halusin hyvittää kaiken kykenemättömyyteni ja jaksamattomuuteni tehdä ehjäksi kerran peruuttamattomasti hajonneen ja kuolleen. Halusin nähdä mistä se pieni rikkinäinen poika oli lähtenyt ja päädyin Varjupaikiin. Siellä Pottu oli täysin samalla tavalla kuin siinä kuvassa, joka löytyi haulla ’Pottu ent. Joonatan’. Pottu lopulta valitsi minut. En ollut hakemassa koiraa vaan eheytymässä. Pottu käveli varovaisesti lähelleni ja painoi pään syliini. Aivan niin kuin Pottu tekee edelleen joka päivä.
Pottu on ollut Suomessa lähes 11 vuotta. Pottu oli tullessaan eläinlääkärin arvion mukaan 1-2 -vuotias. Potun ikää emme tiedä, mutta Pottu on edelleen kaunis, musta ja siro; Potun hampaat ovat kirkkaan valkoiset ja ainoa harmaa on leuan alla oleva pieni alue. Pottu on kokenut Suomessa yhden avoliiton purkautumisen, kahden kodin välillä elämisen, erkaantumisen toisesta kodista, toisen isännän sairastelun ja kuoleman, ja vanhoilla päivillä paluun takaisin yhden kodin elämään. Pottu on saanut paljon rakkautta, ehkä joskus tajuamattaan kuinka paljon on merkinnyt. Me olemme kiitollisia Potusta, ja uskoisin että joskus myös Pottu meistä.
En pysty kuvailemaan millainen Pottu on, koska se on sama kuin yrittäisit kuvailla millaiset 10 viimeistä vuotta sinun eämässä ovat olleet. Pottu on persoona, se on sanomattakin selvää. Kysykää keneltä tahansa, jotka tuntevat koiran nimeltä Pottu. Tiedämme, että meillä ei ole enää liikaa yhteistä aikaa; ei enää niiden kahden virtsakivileikkauksen jälkeen. Me ei olla enää nuoria poikia vaikka virkeitä. Tässä iässä me ollaan dieetillä, juodaan vettä ja liikutaan riittävästi.
Loppuun haluaisin lisätä, että Potulla on myös veli. Varmasti adoptioveli, koska nämä veljekset eivät ole sukua. Pojat ovat veljeksiä siksi, koska ovat eläneet koko elämänsä keskenään ja heillä on enemmän keskinäisiä salaisuuksia kuin voimme käsittää. Potun veli tuli meille samana keväänä 2002 ja syy, miksi he ovat erityisen läheisiä, on se että Potun veljen äiti on myös Varjupaikista. Tähän tarinaan liittyy myös enemmän sivujuonia mutta tärkeintä mielestäni on se, että nämä toisiinsa liittyneet koiraveljekset ovat edelleen kuin paita ja peppu. Eniten pelottaa miten sitten kun nämä tiet eroaa.
Me kaikki haluamme kiittää Pelastetaan Koirat ry:tä ja me tukijoukot haluamme, ettei Pottua vielä unohdeta. Koska Pottu on varmasti elänyt koiranarvoisen pitkän elämän Suomessa, ehkä enemmänkin koska Pottu sai nimensä persoonansa mukaan ja koska Pottu on enmmän kuin vain voi toivoa. Koska Pottu on käsite ja meille monille suvun nuorille ikuiselta tuntuva hahmo. Ja Pottu elää edellleen.
Kiitos ja kumarrus,
H-K, P ja V
Tarhakertomus
Pottu (ent. Joonatan) on n. 1 – 2 mukava vuotias uros.
Se on polvenkorkuinen ja sillä on puolipitkä turkki.
Pottu pääsi viettämään kunnon koiranelämää Suomeen maaliskuussa 2002.