[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”2 vuotias” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Mistä tulevat kunnallisille tarhoille pienet keijukoirat, mistä suuret ja möreä-ääniset kaverinsa? Mistä keskikokoiset ja tavanomaisen näköiset, joita kukaan ei näe? Ne kaikki tulevat ihmisen välinpitämättömyydestä ja julmuudesta. Ne kyyhöttävät häkkiensä nurkassa vapisten nälästä ja pelosta ja kylmästä…ja yksinäisyydestä, pienet ja suuret koiranselät kaartuneina huolesta ja epätoivosta, odottaen potkuja ja ilkeitä ääniä.
Minne pitäisi päätyä kaikkien keijukoirien ja niiden kavereiden? Koteihin, koteihin, koteihin, lämpöön ja iloon. Keijukoirien ja kaikkien muidenkin koirien tulisi saada toteuttaa tehtäväänsä ihmisen rinnalla, olla ystävä.
Pienet keijukoirat, kuten Pricilla lapsineen, ovat näillä suurilla koirien kokoamistarhoilla kaikkein heikoimmilla, kaikkein herkimpiä sairastumaan ja jäämään toisten jalkoihin.
Pricilla ja sen kaksi pentua pelastettiin, mutta vieläkään ne eivät oikein uskalla luottaa. Pricilla suojelee sekä pentujaan ja itseään ja vetäytyy mieluiten kopin hämärään, ikään kuin toivoisi, ettei kukaan huomaisi sitä, ettei mitään pahaa pääsisi tapahtumaan. Se antaa kuitenkin tehdä hoitotoimenpiteet, vaikka onkin silloin pelosta jähmeänä.
Pricilla saapui Suomeen kotihoitoon 20.2.2015.
Kuulumisia kotihoidosta 3.3.2015:
”Pricillan kotihoitopaikassa asuu emännän ja isännän lisäksi 5- ja 6-vuotiaat tytöt, joiden kanssa Pricilla on tullut ongelmitta toimeen. Pricilla tupsahti valmiiseen, tasapainoiseen koiralaumaan, johon kuuluu sekalainen sakki koiria, pikkuisia ja jättejä. Alkuun Pricilla arasteli vilkkainta koiraamme ja irvisteli sekä murisi tälle. Muutaman päivän kuluttua ei irvistelyjä ole ollut. Oikein isoja koiria Pricilla tuntuu pelkäävän.
Pricilla on huomattavasti rohkeampi kun tukijoukot (muut pikkukoirat) vaikuttavat taustalla. Ilman koiraseuraa on epävarmempi. Turhia ei ole haukkunut, mutta intoutuu kyllä välillä haukkumaan epäilyttävissä tilanteissa ja kun muu lauma availee äänijänteitään, Pricilla seuraa muiden koirien reaktioita ja tekee perässä. Kissoihin Pricilla ei ole tutustunut, joten ei tietoa suhtautumisesta.
Pricilla on vielä hyvin arka koira, mutta kotihoidossa on jo reipastunut valtavasti. Se nauttii sylittelystä ja käpertyy mielellään syliin nukkumaan. Pohjimmiltaan se on ihmisrakas ja kiltti, mutta vieraat ihmiset vielä pelottaa. Rapsutteluja ja herkkuja ottaa kyllä tutustumisen jälkeen vieraaltakin. Oikein kovasti pelätessään, saattaa pienet hätäpisut päästä.
Autossa matkustaa rauhallisesti häkissä. Ei ole voinut pahoin matkan aikana. Kynnet on saanut leikata ongelmitta ja herkkupalkkio kelvannut sen jälkeen.
Ulkoiluun/lenkkeilyyn Pricilla ei ole tottunut ja tarvitsee vielä paljon aikaa sekä rauhallista harjoittelua. Pricilla on vielä paniikissa kun sen vie ulos, mutta edistystä on päivittäisellä harjoittelulla kuitenkin jo tullut. Kotihoitopaikka sijaitsee maalla, joten liikennettä ei juuri ole. Pricilla ei siis vielä ole sisäsiisti, mutta siinä mielessä siisti tyttö, että tehnyt tarpeensa sanomalehdelle.”
Kuulumisia kotihoidosta 18.3.2015
”Pricilla on alkanut hienosti sopeutua lemmikkikoiran virkaan. Arki pyörii talon tavoilla ja Pricilla on huomannut, ettei se ole pöllömpää.
Suurin askel hänen elossaan lienee se, että käymme ulkoilemassa ihan normaalisti. Sen myötä neiti on osoittautunut sisäsiistiksi. Pieniä jumitushetkiä ulkona välillä tulee, mutta pääsääntöisesti Pricilla nauttii ulkoilusta.
Pricilla on osoittaunut varsin mainioluonteiseksi, kiltiksi ja iloiseksi pikkukaveriksi. Se riehaantuu välillä leikkimään kuin pikkupentu ja kun ansaitset sen luottamuksen, ei pusuissa todellakaan säästellä.”
Pricilla on saanut kodin huhtikuussa 2015.
