Sukupuoli: Uros
Leikattu:
Sijainti: Suomessa
20.4.2019 Reno nukkui tänään pois. Hänellä alkoi 2.4. kennelyskä, jota hoidimme eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Nyt tiistaina oireet muuttuivat, ja menimme uudelle eläinlääkärille, joka diagnosoi keuhkokuumeen. Löydettiin myös huomattava anemia, ja lääkäri varoitti, että se voi ennustaa jotain nopeaa romahdusta. Tänään Reno nukkui pois puolen päivän aikoihin kotona.
Olen niin kiitollinen Pelastetaan Koirat ry:lle kaikista näistä kolmesta koirastani, Jaksusta, Joysta ja Renosta, jotka ovat valaisseet elämääni. Toivotan teille voimia ja siunausta tärkeään työhönne, jolla pelastetaan ihmishenkiäkin. <3
2.6.2012 Reno on lähtenyt omaan kotiin.
10.5.2012 Reno etsii uutta kotia.
Reno asustaa tällä hetkellä kerrostalossa, mutta narttukaverikoiran lähdettyä jo omaan kotiin Reno on alkanut ahdistelemaan enemmän. Renolla on esiintynyt pientä eroahdistusta. Reno on erittäin kiltti, tykkää rapsutuksista ja vielä nuori kaveri, joka tarvitsee jokapäiväistä liikuntaa ja puuhaa. Renolla olisi hyvä olla koirakaveri myös uudessa kodissa.
Omistajan kertomaa:
Reno on rauhoittunut todella paljon Nemin lähdettyä. Ei juokse enää kovien äänien perässä (motarit, jotkut autot) vaan lähinnä katselee. Menee kivasti koirien ohi taluttaessa. Hiukan vetää aina joskus, mutta ei vedä kuten hullu vaan osaa pysähtyä jos tarve vaatii. Jänikset on hiukan liian mielenkiintoisia, mutta lähinnä seisoo takajaloilla tai istuu eikä vedä hulluna kohteeseen (ellei sitten liikuta sinne suuntaan). Erittäin miellyttämisen haluinen tapaus. Olen pitänyt Renoa vapaana kävellessämme järven ympäri yöllä. Pysyy hyvin lähistöllä ja jos lähden toiseen suuntaan tai pysähdyn, tulee hän heti minua etsimään tai katsomaan.
Reno on oikeastaan lähes täydellinen koira uudelle omistajalle, jos ei eroahdistusta lasketa. Kun Reno osaa luottaa ihmiseen, joka hänet omistaa, ei sekään ole enää ongelma. Tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa eikä paljoa välittänyt, kun ohitimme hihnassa olleen kissan.
[divider scroll_text=””]
Tarhakertomus
Dingo asustelee tällä hetkellä Vörun tarhalla, mutta odottelee malttamattomana ikiomaa kotia. Ikää nuorella miehellä ei taida vielä olla vuottakaan, sillä sen hammaskalusto hohtaa valkoisenaan. Dingo on iloinen pusupoika, joka tosin ei ole kuvissa kovinkaan edustava. Pimeästä saapuneet, vierasta kieltä puhuneet naiset ottivat pikkumiehen remmiin ja aloittivat ihmeellisen toiminnan pienen mustan laatikon kanssa, josta välähteli valoja tiuhaan. Tässä kohtaa Dingoa hieman jännitti katsoa siis kameraan, vaikka suukkoja jakelikin koko ajan samalla.
Dingolla on kovasti tiikeriä tankissaan, mutta polvenkorkuisena kompaktina pakkauksena se on varsin helppo hallita remmissä. Lisäksi tästä pikkutiikeristä löytyy aimo annos silkkaa miellyttämisenhalua, joten se katsahtaa taluttajaansa tuon tuostakin, kun sitä kutsuu tai sille vain juttelee. Koko ajan samalla Dingo palkitsee ihmisen ystävällisyyden pikkuisilla suukoilla ja painautumalla ihmistä vasten. Ikäänsä nähden Dingon käyttäytyminen on kiitettävän tasoa, koska se malttaa energiastaan huolimatta miettiä, mitä siltä halutaan ja tehdä siten kuin se olettaa ihmisen haluavan.
Dingo on nuori ja ystävällinen koirapoika ja se sopii lähes millaiseen kotiin tahansa. Ihannekotina olisi kuitenkin paikka, jossa nuorimies voisi päästää sisäisen tiikerinsä valloilleen ja antaa jalkojensa viuhua :). Koulutus ja kasvatus talon tavoille ovat uuden kodin mielestä itsestäänselvyys, koska Dingo ei voi ikänsä puolesta osata paljoa jo valmiiksi.
Dingo on n. 50-55cm korkea
15.1.2011 Dingo oli saanut kämppiksiksi pari pentua, joista toinen on uros. Yhteiselämä sujuu hyvin mallikkaasti ja Dingo tuntuu ottaneen isoveljen roolin pikkuisten kanssa, sillä se leikittää pentuja ja suhtautuu niihin muutenkin hyvin lempeästi ellei suorastaan hellästi.
Dingo sai kodin helmikuussa 2011.