[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”4-5 vuotias” sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]12/2012 Rico etsii uudelleen omaa kotia, mutta tällä kertaa pysyvää. Rico siirtyi hoitokotiin 21.12.2012.
Rico sai oman kodin maaliskuussa 2013.
[divider scroll_text=”SCROLL_TEXT”]
Rico on n. 4.5 vuotias leikkaamaton uros, joka etsii itselleen täällä Suomessa jo kolmatta kotia. Rico on todella komea iso uros, joka tarvitsee voimaa ja kestävyyttä hihnan toiseen päähän. Strategiset mitat pojalla ovat nimittäin 40kg ja 75cm.
Rico on voimakas, leikkisä ja hellyydenkipeä poika, josta ei ihan jokaiseen kotiin ole. Tulevalta omistajalta tullaan vaatimaan kokemusta isoista tai muuten vain voimmakkaista koirista sekä resursseja tehdä Ricon kanssa töitä sen verran mitä se tulee vaatimaan.
Jos et saa soittamalla yhteyttä varaajaan niin laita tekstivietiä, jotta varaaja voi ottaa yhteyttä heti, kun kykenee!
Irvu sai oman kodin joulukuussa 2012.
[divider scroll_text=””]
24.5.2012 Nyt noin 4-vuotias Irvu etsii uutta kotia, koska sen omistaja on muuttanut omakotitalosta kerrostaloon, joka sijaitsee kaupungin keskustassa. Irvu on sisätiloissa entisenlainen kiltti itsensä ja tulee toimeen kaikken kanssa vauvasta vaariin, mutta stressaantuu ulkoillessa liiasta vilinästä ympärillään.
Irvu sai kodin kesäkuussa 2012.
[divider scroll_text=””]
Tarhakertomus 2010:
Ehdin mielessäni manata tiedossa olevan harvinaisen tuskallisen lenkin, kun avaan ensimmäistä kertaa Irvun häkin oven. 30 lämpöastetta ja isokokoinen, voimakas koira kiskomassa minua pitkin poikin pitäjää. Vilma, yksi tarhan työntekijöistä huikkaa minulle, että Irvu rakastaa uimista, osaa erilaisia käskyjä ja on muutenkin tosi kiva koira. Totean, että mieltymyksen uimiseen voin uskoa, mutta koulutettuko jotenkin mukamas tätäkoiraa, hah! Painatamme kyyrylaukkaa ohi häkkiinsä hakkumaan jäävien koirien, joille jokaiselle Irvu ehtii kiroilla takaisin. Kiidämme ulos tarhan portista ja yhtäkkiä kuin taikaiskusta hihna löystyy ja koira ihan oikeasti alkaakeskittymään lenkkiseuraansa. Se ehtii nyt pyytää ensimmäiset silitykset ja painautua reittäni vasten kiehnäämään lisärapsutuksia.
Emme ehdi kauaa ihmetellä toisiamme, kun huomaan kaempana olevan tulossa vastaan toisen suuren uroksen, Flashin, jonka kävelyttäjän hauista mittailen katseellani arvioiden riittääkö se pitelemään oman kuljetettavansa tien toisella puolen. Kiedon samalla paksua nahkahihnaa käteni ympärille, jotta olen valmiina Irvun räjähtävään tervehdykseen. Lähestymme toisiamme ja ainoat, jotka tuntuvat jännittyvän kohtaamisesta ovat ihmiset. Molemmat herraskoirat vain ojentavat kaulaansa pitkäksi, jotta pääsevät nuuhkaisemaan mikä toinen on miehiään ja jatkavat tyynesti kumpikin omaan suuntaansa.
Miellyttävästi yllättyneenä kysäisen Irvulta huvittaisiko sitä lähteä uimaan ja sen vilkaisusta silmiini olen lukevinani myöntävän vastauksen. Rannassa Irvu tietää välittömästi mistä on kysymys ja pulahtaa ihanan vilvoittavaan veteen sen kummempia miettimättä. Nostan housunpunttini ja yritän päästää vedestä nauttivan koirapojan pidemmälle veteen, koska se todella ui eikä vain tyydy varpaiden kasteluun. Yhtäkkiä rantapoikani sukeltaa veden alle ja seuraavassa hetkessä se on heittäytynyt järven pohjaan selälleen piehtaroimaan. Enpä ole ennen tälläistä vesipetoa tavannutkaan. Ollessamme lähdössä rannasta takaisin kohti tarhaa, tulee eräs neitikoirakin pulikoimaan. Irvu on mielissään naisseurasta ja liehittelee hetken sekä koiraa, että tämän miespuoleista omistajaa.
Ehtiessämme tarhalle päätän näyttää Irvulle vielä kissapentuja, jotka ovat Hoiupaikan aulassa. Poika menee rauhallisesti pienten luokse ja yhden sähistessä säikähdyksestä, Irvu kääntää päätään poispäin ja perääntyy.Pikkuiset ovat Irvun mielestä kuitenkin niin hurmaavia, että se pyytää päästä katsomaan niitä uudelleen. Varovasti, pienemmäksi tekeytyen Irvu lähestyy uudestaan häkkiä ja kun verkon toiselta puolelta ei kuulukkaan enää sähähdystä, alkaa koirapoika heiluttaa häntää uusille pikkukavereilleen. Minun on valitettavasti aika viedä Irvu takaisin häkkiinsä ja matkalla tapaamme taas Vilman, joka on täyttämässä koirien vesikuppeja ja kysyy mitäs tykkäsin koiraseuralaisestani. Huomaan ihastuneeni aika tavalla, kun suustani alkaa kuulua ylistyssanoja. Yhdelle muullekkin työntekijälle mainitsen vielä Irvusta, että siinä on muuten hieno koira. Ja toiselle vielä kotiinlähtöä tehdessänikin höpötän; hei, jokos sanoin, että se Irvu on aivan fantastinen koirapoika…
Lopuksi Irvusta vielä muutama faktatieto; poika on toistamiseen Tallinnan koiratarhalla. Ensimmäisellä kerralle se haettiin pian kotiinsa takaisin ja nyt sen tullessa taas Hoiupaikkaan työntekijät soittivat omistajalle. Omistaja väitti kuitenkin antaneensa koiran edellisena iltana uudelle ihmiselle ja kieltäytyi tulemasta noutamaan poikaa. Irvun rokotukset ovat voimassa ja se on valmis matkustamaan uuteen kotiinsa vaikkapa heti.
Irvu on 2-vuotias ja säkäkorkeudeltaan noin 70 senttiä. Voisin helposti ajatella sen ”sisältävän” setteriä, mutta mitä muuta siinä voisi olla, en osaa arvailla. Tällä hetkellä sen tulevan kodin asumismuoto ei ole ratkaiseva, mutta eiköhän Irvu olisi kaikkein onnellisin päästessään kirmailemaan omalla, vaikka vähän pienemmälläkin pihalla. Tärkeintä Irvulle on saada olla ihmisten kanssa, päästä juoksemaan paljon ja sitten välillä tietenkin uimaan.
Irvu sai kodin elokuussa 2010.
