[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”3 vuotias” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”Steriloitu
” sijainti=”Suomessa”/]Näin Rinan Giurgiun kunnallisella tarhalla ensimmäistä kertaa joulukuussa 2012, jolloin sen katse porautui sydämeeni lähtemättömästi. Tytössä oli jotakin mikä veti minua luokseen kuin magneetti. Se oli laiha ja kylmästä värisevä niinkuin kaikki kunnallisen koirat. Se oli myös kaunis ja äärettömän surullinen. Tiesin, että siitä kehittyisi ylväs ja upea koira, jos se vain olisi saanut mahdollisuuden. Samalla muistin, että olen jo valinnut sillä kertaa mukaamme, turvaan pääsevät koirat eikä Rina mahtunut niiden joukkoon.
Kuljin vielä ennen lähtöämme tytön luo, halasin sitä kovasti, paijasin ja vuodatin sen turkkiin epätoivoni kyyneleet. Kuiskin, että se on rakas ja yritän saada sen pois. Toistin samoja sanoja joita olen kuiskannut niin monen korvaan toivoessani pystyväni enempään ja niin monta kertaa ne sanat ovat jääneet pelkiksi tyhjiksi sanoiksi.
Purin kamerani ja kuvista katsova Rina anoi pitämään lupaukseni. Näytin sen kuvia Magdalle ja pyysin, että jos vain tulee tilaisuus, Rina pääsisi turvaan. Lähdin taas Suomeen ja huomasin miettiväni tätä tyttöä entistä useammin. Magda tiesi ajatuksistani ja halusi järjestää minulle iloisen yllätyksen. Tammikuussa lopulta tarhalla oli muutama paikka vapaana ja Magda lähetti romanialaisen ystävämme kunnalliselle noutamaan Rinaa. Hän joutui palaamaan tyhjin käsin, Rinaa ei ollut löytynyt tarhalta. Itkin taas, varmana siitä ettei tyttö ole selviytynyt.
Kului vain pari päivää, kun Magda lähetti MAP:n työntekijän uudelleen kunnalliselle etsimään Rinaa ja sydämeni oli pakahtua onnesta, kun puhelimeeni saapui tekstiviesti; ”tyttösi on juuri matkalla Angels Placeen”.
Rinan alku tarhalla ei ollut helppo. Se räyhäsi toisille koirille ja se jouduttiin sijoittamaan yksin häkkiinsä ja tunsin huonoa omaatuntoa, koska MAP:ssa ei olisi ollut tilaa antaa kokonaista häkkiä vain yhden koiran käyttöön ja se olin juuri minä, joka olin anellut Rinan pelastamista.
Onneksi Rinan käytös selittyi stressillä ja se pystyttiin siirtämään Debrin ja Vivanin eli toisten aikuisten narttujen kanssa samaan häkkiin. Viereisessä häkissä oli pieniä pentuja ja yllätykseksemme Rina alkoi hoivaamaan niitä verkon läpi. Vauvat painautuivat verkkoa vasten onnellisena aikuisen koiran huolenpidosta ja Rina pesi niitä parhaansa mukaan verkkojen raoista, joten uskaltauduimme siirtämään sen kanssa samaan häkkiin myös vauvoja. Rina on kova leikkimään ja leikittämään kaikkia kavereitaan. Joskus se saattaa kuitenkin rähähtää ja komentaa lapset ojennukseen, mutta ei tee kuitenkaan niille koskaan mitään pahaa. Rina innostuu leikkimään myös ihmisen kanssa ja leikin päätteeksi kellahtaa selälleen nautiskelemaan rapsutuksista.
Rina on avoin vieraitakin ihmisiä kohtaan, mutta välillä sille iskee ujouden puuskia ja se painelee häkkinsä sisätiloihin piiloon. Uudet asiat ja esimerkiksi kamera saattavat saada aikaan saman reaktion ja Rina painelee pois paikalta tullen kuitenkin yleensä pian taas uteliaana katsomaan mitä tapahtuu ja mitä kaverit puuhaavat.
Rina on yksi tarhan isokoisimmista koirista ollen säkäkorkeudeltaan noin 60 senttiä. Painoa tytöllä on suunnilleen 25 kiloa.
Rina sai oman kodin lokakuussa 2013.