[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”n. 1,5 -vuotias” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Romaniassa”/]Romanian kaduilla elää tuhansia koiraäitejä, koittaen joka ainoa päivä sinnitellä ja pitää parhaansa mukaan pienokaisensa turvassa ja ruokittuna. Yksi näistä urheista äideistä joutui viime vuoden marraskuun alulla rankkurien käsiin ja se kuljetettiin yhdessä vastasyntyneiden pentujensa kanssa kunnalliselle koiratarhalle.
Jo kauas koiratarhan aitojen ulkopuolelle kiirii kova melu. Sadat sinne sullotut koirat haukkuvat, joku tappelee ja rankkureiden käsitellessä kovakouraisesti eläimiä ne vinkuvat ja ulvahtelevat kivusta. Saapuessaan tarhan pihamaalle koirat joutuvat paniikkiin ja yrittävät karkuun henkensä edestä. Tämä tarinamme äitikoira onnistuikin rimpuilemaan itsensä vapaaksi ja juoksi kovaa vauhtia ajatellen vain pääsyä kauemmas, pakoon melua ja aitojen sisäpuolella avautuvaa pelottavaa koiramerta.
Tuli viikonloppu ja tarha suljettiin työntekijöiden lähtiessä koteihinsa. Pakoon päässeen koiraäidin sydän oli täynnä huolta ja tuskaa vauvoistaan. Se kierteli tarhan lähistöllä ja sitä pelotti valtavasti, mutta se oli päättänyt palata pentujensa luo. Se saapui tarhan suljettujen porttien taakse ja raapi niitä turhaan. Ketään ihmistä ei ollut sisäpuolella päästämässä sitä hoitamaan vauvojaan. Emokoira ei suostunut poistumaan, se vain istui ja odotti, koittaen välillä saada tassuillaan portit avattua ja päästä lastensa luo.
Tieto kunnallisen tarhan porttien takana odottavasta äitikoirasta kiiri Magdan korviin ja se haettiin MAP:iin turvaan. Kukaan ei suostunut tulemaan antamaan sen pienokaisia ulos tarhalta ja vain muutaman päivän ikäiset koiranpennut joutuivat odottamaan maanantaiaamuun, jolloin ensimmäiset työntekijät saapuivat viikonlopun vietostaan.
MAP:ssa äiti ja sen pienokaiset pääsivät lopulta yhteen, mutta pennut olivat ehtineet mennä hyvin heikkoon kuntoon ja yksi toisensa jälkeen ne lähtivät koiraenkeleiksi. Vain yksi poika sinnitteli yhdessä emonsa kanssa ja se on nyt varttunut viiden kuukauden ikäiseksi.
Niin äiti kuin poikakin etsivät kotia, jossa ne saisivat rauhassa opetella koiranelämää. Nähdä, että maailmalla on enemmän turvallisia paikkoja kuin pelottavia katuja ja koiratarhoja. Ja että on olemassa paljon enemmän silittäviä, helliä käsiä, kuin rankkureiden satuttavia kouria.
Thom on ujo kuten emonsa Silke. Äiti ja poika ovat kuitenkin molemmat ujoudestaan huolimatta hyvin kilttejä ja syliin pyydystettynäkään kumpikaan ei tee elettäkään puolustautuakseen hampain. Silke asuttaa tarhalla häkkiä yhdessä usean muun eri-ikäisen narttukoiran kanssa. Se tulee hyvin toimeen toisten kanssa ja hakee koirakavereistaan tukea.
Silke ei ainakaan toistaiseksi ole ollut tarhalla haukkuvainen, joten sen suhteen myöskään kerrostaloasuminen ei ole poissuljettu ajatus. Sen sijaan kerrostalon rappukäytävä portaineen ja mahdollisten vieraiden ihmisten tapaamisineen saattaa olla hyvinkin haastavaa. Reipas koiraystävä ja aroista koirista kokemusta omaava omistaja olisivat tärkeitä Silken sosiaalistamisessa.
Tyttö on säkäkorkeudeltaan noin 55 senttinen ja on arviolta noin puolitoista vuotias.
[do action=”varaaja” varaaja=”Kataan (Laiho)”/]
