[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”3 vuotias” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Kuulumisia kodista 18.12.2013:
Sohvin (nykyään Sofi) kuulumisia, kun on ollut meidän perheen jäsen kohta 3 kk.
Kaikki on upeasti mennyt ja nopeasti on koira muutamat pelkonsa voittanut. Hissi jännitti aluksi niin paljon, ettei tullut kuin sylissä moiseen koppiin, mutta tässäkin lihapullat, kuten myös autoon menoon, auttoi kummasti! Tänään ei meno autoon jännitä enää yhtään, eikä hissitkään pelota, rauhallinen eteneminen ja herkut on pettämätön yhdistelmä. Jopa metrolla ajelua ollaan kokeiltu, eikä ollut mitään vaikeuksia!
Ulkoilu sujuu nyt myös ilman suurempia jännitteitä. Vapaana ollessaan, seuraa missä mennään ja lähellä pysyy. Sisäsiisteys oli koiraan sisäänrakennettu, yhdet pissat tuli ensimmäisenä päivänä, mutta sitähän ei edes lasketa . Kissat hyväksytään ja todetaan että taitaa ne pomoja olla (vaikka vähän pitkin hampain), mutta yhteiselo sujuu siltäkin osin oikein mukavasti. Sitä mukaan kun Sofi on kotiutunut, näkee hän enemmän myös ympärilleen, puput ja varsinkin oravat ovat jotain ihanaa tai siis ainakin jotain sellaista, jota kannattaa tavoitella. Omaa luonnetta näkyy jo pikkuriikkisen, jokin sortin terrieri sieltä jostain puskee välillä läpi :D ja se jos mikä on hienoa!
Kiitos Teille pelastajille, Sofi on meille rakas!
Terveisin: Stina ja Jutta
[divider scroll_text=””]
Tarhakertomus
Sohvi huomattiin kunnallisella tarhalla vuoden vaihteessa. Se oli erittäin huonossa kunnossa kaikin puolin, turkkia ei ollut, laiha ja kylmissään. Sohvi oli yksi niistä, joka jäi Magdan mieleen ja hän päätti että Sohvi on pelastettava sieltä pois. Tammikuussa ollessani Romaniassa kävimme yhdessä Cristinan ja Pyryn kanssa kunnallisella tarhalla. Siellä oli jälleen koiria, jotka jäivät mieleen ja jotka oltaisiin haluttu pelastaa. Sillä kerralla madotimme yli 50 kunnallisen koiraa ja annoimme ruokaa. Kunnallisen työntekijät olivat juuri ruokkimassa koiria keitolla, joka kuulemani mukaan oli peräisin vankilalta, jota oli jäänyt vangeilta yli. Se oli enää pelkkää lientä, jossa oli pari hassua pientä perunanpalaa.
Sohvi oli pelokas eikä mielellään tullut lähelleni. Olin kuitenkin onnekas kun sain Sohvin kantaa sieltä ulos. Minua jännitti aikoiko Sohvi puolustautua jotenkin kun kävelin hänen lähelle ottaakseni hänet mukaani. Sohvi ei kuitenkaan estellyt mitenkään. Hän oli kokenut jo liikoja, eikä häntä haitannut ollenkaan lähteä mukaani. Hän ei vielä siinä vaiheessa tiennyt minne hän oli pääsemässä.
Tultuamme tarhalle veimme Sohvin karanteeniin, sillä hänelle oli sikaripunkki, eli karvatuppipunkki, joka on pieni hämähäkki-eläin joka karvojen juuresta aiheutti karvojen lähdön. Parin päivän jälkeen Sohvi alkoi jo nauttia olostaan. Hän halusi rapsutuksia ja huomiota. Nyt hän tiesi olevansa lämpimässä ja turvassa.
Sohvi parani ja pääsi eroon punkeista ja hänet siirreettiin koirataloon. Se pääsi vihdoin ulkoilemaan raikkaassa kevät ilmassa häkkialueellaan yhdessä koirakaverin kanssa. Nykyään Sohvi on todella viehättävä ja kiltti tyttö ja etsii nyt sitä ihanaa omaa kotia, jossa saa vihdoin rentoutua, elää hetkessä ja tuntea rakkautta ympärillään.
Sohvi on säkäkorkeudeltaan noin 55cm ja painaa n. 20 kiloa.
Sohvi sai oman kodin syyskuun lopulla 2013.
