[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”1 vuotias” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Susu Hukkanen oli kunnallisen koiratarhan lopetuslistan kärkinelikon joukossa tavatessamme sen ensimmäistä kertaa. Emme saaneet koskaan tietää miksi se oli listalle päätynyt, eikä siihen Romaniassa syytä tarvitakkaan. Ehkei se miellyttänyt vain jonkun silmää vai lienivätkö syynä sen silloiset muutamat karvattomat kohdat turkissa.
Oma tarhamme meillä oli taaskin aivan täynnä, samoin kuin autokin jo, mutta lupasimme ja vannoimme palaavamme mahdollisimman pian takaisin hakemaan Susun ja kolme muuta suurimmassa vaarassa sillä hetkellä ollutta koiraa. Pelkäsimme pahinta, mutta juuri silloin meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin jättää nä koirat odottamaan ja ihme ja onni, ne olivat palatessamme elävien kirjoissa.
Susu – nuori tytönalku, korvat ihan luimussa päätä vasten, tuntui tietävän, että sen pelastus saapui ihan viime hetkellä. Se painautui vain syvemmälle pelastajansa syliin eikä uskaltanut vielä täysin uskoa hyvää onneaan todeksi. Silmät huolta täynnä se katseli autosta ulos matkalla MAP:iin ja perilläkin uudet koirat ja niiden haukku jännittivät, mutta ei mennyt aikaakaan, kun ilo alkoi läikähdellä tytön silmissä ja suupielissä ja sen jälkeen niitä ei ole pystynyt sammuttamaan enää mikään. Susu vain nauraa puuhastelessaan koirakaveriensa kanssa.
Susu ei ole koira, joka säntäisi hyppimään ihmistä vasten tai vaatimaan osaansa huomiosta. Ehkäpä sitä ujostuttaakin ihan hitusen alkuun. Se on kuitenkin hyvin kiinnostunut ihmisestä ja sillä on perusluottamus tallella. Tytön terve uteliaisuuskin auttaa, sillä se on hyvin kiinnostunut ihan kaikesta mitä ihminen touhuaa ja tytön voikin löytää pilke silmäkulmassaan tarkkailemasta itseään kesken siivouksen tai ruokinnan. Susu tukeutuu toisiin koiriin ja tulee muiden mukana vähän vaivihkaa pyytämään itsekkin hyväilyjä. Se ei kuitenkaan pelkää tai kavahda kosketusta vaikka ujous voikin välillä nousta pintaan. Tytön tulevassa kodissa olisi hyvä olla eläinystävä näyttämässä mallia kaikkiin perhe-elämän juttuihin.
Pikku Susu Hukkanen on rakenteeltaan siro, sopusuhtainen ja 45 sentin kompaktissa koossaan kuin ”mini-saksanpaimenkoira”.
Susu sai oman kodin helmikuussa 2015.
