[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”Enkeli” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Kulti-tyttö on saanut nimensä kultaisesta ja ystävällisestä luonteestaan. Kun Kultin häkkiin menee se katsoo aluksi tulijaa hieman arastellen, todeten kuitenkin lähes heti, että tulija on ystävällinen. Kulti antaa laittaa remmin hyvin kiinni ja odottaa innolla ulos pääsyä. Remmissä se vetää hieman, ei paljon, vain sen verran, kun hajut nenää mukana vievät.
Kultille tuntuu ihminen olevan aina tärkein. Toisen koiran rähjäykseen se vastasi muutamalla haukahduksella, mutta lopetti heti, kun huomasi käytöksensä olevan ei toivottua. Kulti tuli hyvin toimeen nuoren uroksen kanssa ja halusikin koko ajan leikkiä tämän kanssa. Toisiin narttuihinkin se suhtautui ystävällisesti ja leikkisästi. Se tuntui tykkäävän kaikista.
Leikkiaitauksessa Kulti ihmetteli hajuja, mutta kun sen kutsui luokse se heittäytyi pian jalkoihin makaamaan selälleen ja odotti rapsutuksia. Kun siinä leikkiaitauksen hiekalla istuin Kulti sylissäni nauttien rapsutuksista, tajusin miten hienon tytön tästä joku saa elämän kumppanikseen. Kun tytöstä yritti ottaa kuvia se säikähti käsien ylös nostamista. Kulti maastoutui pelosta, sen häntä meni koipien väliin ja se ikään kuin odotti lyönnin tuloa. Kun lyöntiä ei tullutkaan se nosti päänsä ja katsoi hetken ikään kuin ihmetellen ”mitä, etkö sinä satutakkaan”. Tyttö kuitenkin unohti tapahtuneen hyvin pian ja oli jo seuraavassa hetkessä sylissä taas rapsutuksia ja rakkautta saamassa. Kultilla on vahva usko ihmiseen hyvyyteen vielä jäljellä ja se haluaa rakastaa ihmistä ja saada paljon rakkautta.
Kulti osaa ainakin istua namin avulla hienosti, tosin odottaminen on sille ihan utopiaa. Se on peppu nopeasti maahan ja äkkiä hyppy namia kohti. Maahan menoa harjoiteltiin, mutta eihän sitä maltettu edes yrittää kun namia oli vaan pakko saada ja nopeasti.
Kultilla on ollut ilmeisesti vähän aikaa sitten pennut. Pentuja ei näkynyt siellä mistä Kulti löytyi. Liekö pennut tapettu tai kuolleet muuten? Kultilla on vahva hoivavietti vielä tallella ja se olisi kovasti halunnut hoitaa tarhan yhtä pentua. Pian se kuitenkin ymmärsi ettei se ole mahdollista ja tyytyi kohtaloonsa, hakien lohtua ihmisen kainalosta. Pennut ovat niin tuore juttu, että Kultia rapsuttaessa mahan alta se tarjosi nisää myös ihmiselle.
Kissat olivat Kultin mielestä vallan kivan oloisia. Tosin ihminen voitti nämäkin kummajaiset. Kulti tutki kissaa hetken ja totesi sen olevan vaaraton ja hakeutui sitten heti ihmisen läheisyyteen saamaan rapsutuksia. Kulti siis voisi olla sopiva koira kissa perheeseenkin.
Kulti ei sovi missään nimessä sohvaperunaksi, vaikka nauttisi varmasti siitäkin. Se kaipaa kotia missä sen kanssa touhutaan, se saa olla paljon mukana ja saa paljon ihmisen läheisyyttä. Kulti ei tarhalla haukkunut paljoa, joten se voisi sopia myös kerrostaloonkin. Kultin kodissa on kuitenkin kaikkein tärkeintä, että se saa rakkautta vuoden jokaisena päivänä mahdollisimman paljon.
Kulti on säkäkorkeudeltaan noin 60 senttiä ja ikää sille on kertynyt kolmisen vuotta.
20.10.07 Kulti oli oma ihana, kultainen itsensä ihmisten seurassa, mutta yllätys oli suuri, kun tyttönen olikin toisia koiria kohtaan tänään oikein känkkäränkkä.
01.11.07 Kulti ei ole muuttunut ihmisrakkaasta koirasta mihinkään. Pitkämielisesti se jaksoi seurata mukana, kun taluttaja vei sen pois häkistä, huomasi, ettei pannassa ollutkaan hihnalenkkiä, vei Kultin takaisin häkkiin ja lähti hakemaan parempaa pantaa. Hieman hämmentyneenä se seurasi katseellaan mitä ihmettä oikein touhuan. Kun tulin takaisin häkin luokse ja sain vihdoin toisen pannan kaulaan sekä hihnan kiinni, lähdimme vauhdikkaasti ulos tarhan portista. Selkeästi hätä oli kova ja oikean hädäntekopaikan etsiminen jatkuikin rivakasti, nenä maata viistäen.
Kun tärkeimmät asiat olivat pois päiväjärjestyksestä, saatoimme tutustua jo toisiimmekin. Edellisen päivitystekstin mukaisesti suhtauduin hieman varoen toisiin koiriin, mutta tuona päivänä oltiin ilmeisesti taas sosiaalisella päällä. Niin uros-, kuin narttukoirakin saivat Kultilta osakseen muutamia nuuhkaisuja ja hännänheilutuksia, ei muuta.
Kultin känkkäränkkäisyys vaikuttaa olevan päiväkohtaista, aivan kuten ihmisilläkin :-)
Kulti sai kodin joulukuussa 2007.
[divider scroll_text=””] Kuulumisia kodista 28.2.2018
Sylvi (ent. Kulti) tuli meille Virosta joulukuussa 2007. Alkuvuodet perheen kanin ollessa Hengissä olivat kaikille henkisesti raskaita koska Sylvi ei koskaan lakannut pitämästä Huttusta ruokana. Huttusen kuoltua luonnollisen kuoleman ja elämä helpottui. Sylvi oli kuitenkin muuten aina hyvin kiltti koira ja järjen juoksu oli vilkkaampaa kuin aiemmilla koirilla joiden kanssa olen elänyt. Sylvi muuttui pikkuhiljaa ulkoilijasta mummoksi ja oli rauhallinen ja hyvin seuraa kaipaava.
Elokuussa 2017 Sylvi halvaantui äkisti ja eläinlääkäri suositteli eutanasiaa kun ikää oli kertynyt jo arviolta 13+. Sylvin tuhkat asuvat nyt saaressamme tammipuun juurella. Muistelen häntä lämmöllä edelleen lähes päivittäin.
