[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”Synt. 11/2015″ sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Saksassa”/]Romanian kaduilla elää tuhansia koira-äitejä, koittaen joka ainoa päivä sinnitellä ja pitää parhaansa mukaan pienokaisensa turvassa ja ruokittuna. Yksi näistä urheista äideistä joutui viime vuoden marraskuun alulla rankkurien käsiin ja se kuljetettiin yhdessä vastasyntyneiden pentujensa kanssa kunnalliselle koiratarhalle.
Jo kauas koiratarhan aitojen ulkopuolelle kiirii kova melu. Sadat sinne sullotut koirat haukkuvat, joku tappelee ja rankkureiden käsitellessä kovakouraisesti eläimiä ne vinkuvat ja ulvahtelevat kivusta. Saapuessaan tarhan pihamaalle koirat joutuvat paniikkiin ja yrittävät karkuun henkensä edestä. Tämä tarinamme äitikoira onnistuikin rimpuilemaan itsensä vapaaksi ja juoksi kovaa vauhtia ajatellen vain pääsyä kauemmas, pakoon melua ja aitojen sisäpuolella avautuvaa pelottavaa koiramerta.
Tuli viikonloppu ja tarha suljettiin työntekijöiden lähtiessä koteihinsa. Pakoon päässeen koiraäidin sydän oli täynnä huolta ja tuskaa vauvoistaan. Se kierteli tarhan lähistöllä ja sitä pelotti valtavasti, mutta se oli päättänyt palata pentujensa luo. Se saapui tarhan suljettujen porttien taakse ja raapi niitä turhaan. Ketään ihmistä ei ollut sisäpuolella päästämässä sitä hoitamaan vauvojaan. Emokoira ei suostunut poistumaan, se vain istui ja odotti, koittaen välillä saada tassuillaan portit avattua ja päästä lastensa luo.
Tieto kunnallisen tarhan porttien takana odottavasta äitikoirasta kiiri Magdan korviin ja se haettiin MAP:iin turvaan. Kukaan ei suostunut tulemaan antamaan sen pienokaisia ulos tarhalta ja vain muutaman päivän ikäiset koiranpennut joutuivat odottamaan maanantaiaamuun, jolloin ensimmäiset työntekijät saapuivat viikonlopun vietostaan.
MAP:ssa äiti ja sen pienokaiset pääsivät lopulta yhteen, mutta pennut olivat ehtineet mennä hyvin heikkoon kuntoon ja yksi toisensa jälkeen ne lähtivät koiraenkeleiksi. Vain yksi poika sinnitteli yhdessä emonsa kanssa ja se on nyt varttunut viiden kuukauden ikäiseksi.
Niin äiti kuin poikakin etsivät kotia, jossa ne saisivat rauhassa opetella koiranelämää. Nähdä, että maailmalla on enemmän turvallisia paikkoja kuin pelottavia katuja ja koiratarhoja. Ja että on olemassa paljon enemmän silittäviä, helliä käsiä, kuin rankkureiden satuttavia kouria.
Thom on ujo kuten emonsa Silke. Äiti ja poika ovat kuitenkin molemmat ujoudestaan huolimatta hyvin kilttejä ja syliin pyydystettynäkään kumpikaan ei tee elettäkään puolustautuakseen hampain. Thomin häkissä sen kanssa asuu toinen suunnilleen saman ikäinen urospentu, jonka kanssa Thom viettää päivänsä leikkien ja painien. Onneksi sen pentukaveri on rohkeampi ja Thom ottaa siitä mallia tullen sen vanavedessä tutustumaan aitaukseensa tulleeseen ihmiseen.
Alkuun poikaa jännittää enemmän ja se saattaa haukahdellakkin vieraalle tulijalle, mutta ihmisen viipyessä niiden tarhassa, Thom unohtaa aristelunsa ja siitä pääsee näkemään uteliaan ja vilkkaan puolenkin. Tämä nuorenherran alku toivoisi luultavasti, että sen tulevassa kodissa olisi reipas koirakaveri opastamassa ja helpottamassa kotiutumista.
Thomin emo Silke on säkäkorkeudeltaan noin 55 senttinen ja pojasta oletetaan kasvavan suunnilleen samaa kokoa olevan tai hieman sitä isomman aikuisena.
Tässä linkki Thomin emon, Silken sivuille:
Thom sai oman kodin Saksasta kesäkuussa 2016. Hyvää matkaa pienoinen!
