[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”1,5 vuotta” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”Steriloitu
” sijainti=”Suomessa”/]”Uniko san, uniko san, on nimi tytön, jota yhä rakastan…”, soi vanha laulu mielessäni ja kyyneleet tulvivat silmiini, kun matkasimme autossa Mapin tarhalle, mukana pelastetut äitikoira ja sen neljä pentua. Ne oli hylätty tien vierelle, asuntoalueen rajamaille. Romanialaiseen surulliseen ja käsittämättömään tapaan – kun kyllästytään koiraan, oli se sitten elänyt perheessä tai jossain yhteisökoirana, niin se voidaan ottaa autoon ja viedä paikkaan, josta se ei enää löydä takaisin tutuille seuduille. Ja hylättynä joko selviää tai kuolee, usein joka tapauksessa joutuu tässä tilanteessa joko ihmisten tai toisten koirien jahtaamaksi.
Usein juuri äitikoirat pentuineen hylätään näin, tai pelkät pennut, jos vaikka äitikoira ehditään jo surmata tai se ei anna kiinni.
Tätä tyttöä ei siis kukaan enää rakastanut ja siksi se sai laulun nimen, toiveena, että tulisi saamaan rakkautta, niin kuin laulun tyttö.
Uniko itse on sitä tulvillaan, rakkautta ja luottamusta. Se ei pelkää ihmisiä ja siitä tulee varmasti ihana perhekoira, joka arvostaa saamaansa uutta elämää. Uniko on hyvin sopeutuvainen ja lempeä kaunotar, korkeutta n. 45cm, painoa 20kg.
Uniko sai oman kodin syyskuun alussa 2014.
