[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”Enkeli” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”Steriloitu
” sijainti=”Suomessa”/]Uriziga, niin iloinen ja mahtava koira, pikkuinen surusilmä, joka joutui Romaniassa kokemaan hirveitä, kuitenkin se pääsi vuonna 2011 Suomeen ja oli ensin kotihoidossa, josta muutti meille. Urizigalla oli jo silloin sairaat jalat ja kipulääkitys tulisi olemaan sen koko elämän ajan. Kipulääke auttoikin, mutta mikään ei kestä ikuisesti, ei etenkään rikkinäiset nivelet.
Viimeinen piikki annettiin kotona, jotta pikkuinen sai olla tutussa, turvallisessa paikassa.
Uriziga on lähtenyt sateenkaarisilloille eilen 22.9.2014, mutta pikkuisella ei ole hätää, sen ”isoveli” Max lähti noille samoille silloille kaksi kuukautta sitten.
Nuku rauhassa pikkuiseni ♥︎
Kiitos vielä tätäkin kautta kaikille, jotka ovat Urizigaa auttaneet ja sen Suomeen tuoneet ♥︎
[divider scroll_text=””]
Kuulumisia kodista 29.12.2013
Uriziga on ollut meillä nyt vähän yli kaksi vuotta ja meillä on mennyt tosi hyvin, pieniä kommelluksia lukuunottamatta. Muutama esine (esimerkiksi kaukosäädin) on kyllä kokenut kohtalonsa Urizigan kanssa, mutta tälläistä tuhoamista tapahtuu todella harvoin. :)
Uriziga on tutustunut moneen uuteen koiraan ja rakastaa leikkiä naapurimme pienikokoisen koiran kanssa. Aluksi Uriziga saattoi olla hieman varautunut vieraita koiria kohtaan, mutta nykyään heti kun on saanut rauhassa tutustua niin se on valmiina leikkimään.
Metsälenkeillä Uriziga menee rivakkaasti eteenpäin nenä kiinni maassa. Metsässä oleminen varmaan on tehnyt hyvää sen jaloillekin! Sateella saattaa huomata sen laahustavan vähän enemmän toista takajalkaansa. Mutta särkylääkkeet auttavat, eivätkä Urizigan jalat ole menneet huonommaksi!
Uriziga on ollut (ja on vieläkin :) ) aivan huippukoira! Olen iloinen, että valitsin Urizigan, tai oikeastaan se ehkä kuvillaan ja tarinallaan valitsi minut!
Terveisin, Janica, Uriziga & Max
[divider scroll_text=””]
Kuulumisia kodista 12.8.2012
Uriziga on nyt ollut meillä vajaan vuoden, se on sopeutunut todella hyvin. Tytöllä on kaverinaan täällä 12-vuotias uros husky, Max, jonka kanssa ne olivat parin viikon tutustumisen jälkeen kuin parhaat kaverit.
Uriziga on melko oppivainen koira, se oppii uusia asioita Maxin käytöstä seuraamalla ja Urizigan saa tekemään melkein mitä vain jos se saa palkkioksi ruokaa.
Urizigallahan on ongelmia jalkojensa kanssa… Vanhoja murtumia esimerkiksi. Mutta sen jalat ovat nyt todella hyvässä kunnossa, jalkojen laahamista näkee harvoin ja tyttö jaksaa juosta Maxin perässäkin vapaana monta tuntia!
Kerrostalokoiraksi Urizigasta tuskin enää olisi… Se ilmoittaa kuuluvista äänistä ja vieraista nykyään melko kovaäänisesti. Lisäksi Uriziga tykkää ”vartioida” pihalla, se voi helposti istua tai maata monta tuntia pihalla ja seurailla maailman menoa.
Terveisin, Janica & Uriziga
14.7.2011
Uriziga on nyt ollut kotihoidossa Suomessa 1,5 viikkoa. Kaiken tapahtuneen huomioon ottaen Uriziga on ollut käsittämättömän reipas ja rohkea. Se osaa kävellä hihnassa, mikä on yksi ihme, sillä Uriziga on varmaankin elänyt kaduilla vuosia. Toinen ihme on se että Uriziga on täysin sisäsiisti.
Uriziga on hoidossa kerrostalossa ja asustaa toisen koiran, uroksen, kaverina. Kerrostaloasuminen on mennyt melko hyvin, alun ihmetysten jälkeen. Uriziga on nopea oppimaan ja se on hyvin motivoitavissa. Uroksen kanssa Uriziga tulee mainiosti toimeen, Uriziga ottaa monessa mallia toiselta koiralta, miten täällä Suomessa kuuluu olla. Toinen koira, sellainen suht rauhallinen ja ehdottoman kiltti olisikin hyvä juttu tulevassa kodissa.
Sisällä Uriziga on rentoutunut ja hellyydenkipeä mussukka, ulkona sitä vielä jännittää tuntemattomien koirien ja ihmisten kohtaaminen. Tämä vaatii työstämistä tulevalta kodilta.
Uriziga saattaa myös puolustaa, hyvin ymmärrettävästi, ruokaansa toisilta koirilta, ei kuitenkaan ihmisiltä.
Urizigan akkuhapon polttama päälaki on parantunut, niin että siinä kasvaa siisti, ehjä ja terve iho, mutta karvaa siihen tuskin koskaan tulee kasvamaan. Urizigan toisessa takajalassa on jokin vanha vamma ja se tullaan kuvauttamaan ja arvioimaan ortopedillä hoidossa oloaikana. Jalka ei tällä hetkellä vaivaa Urizigaa ja se käyttää sitä normaalisti.
Urizigassa on potentiaalia ihan mihin vain, mutta ehdottomasti Uriziga on ansainnut kodin, jossa todella ymmärretään mitä Uriziga tarvitsee. Aikaa, rauhaa, rutiinien tuomaa turvallisuutta, koiranlukutaitoa, kärsivällisyyttä ja hurjasti rakkautta.
Vastineeksi Urizigalla on annettavanaan yksi suurimmista sydämistä jonka olen koskaan koiramaailmassa tavannut.
Uriziga on noin 5-vuotias, steriloitu narttu. Korkeutta sillä on noin 55 cm.
Pitkän odotuksen päätteeksi rakas Uriziga sai oman kodin marraskuussa 2011.
Kiitos Satu Urizigan hyvästä hoidosta.
[divider scroll_text=””]
Aikaisempi kertomus:
Urizigan tarina on tavallinen romanialaisittain, surullisen tavallinen.
Kadulla elää koira, se haalii ravintonsa sieltä täältä, sietää kylmää, kuumaa ja epävarmuutta, saa joskus kauniin sanan, mutta yleensä kaikkea muuta. Hus pois, älä tule tänne, mene pois. Mistä koira on lähtöisin, sitä ei tiedä kukaan, mutta se hakeutuu kerta toisensa jälkeen ihmisten läheisyyteen, ehkä se on joskus kauan sitten saanut olla jonkun oma . Koira nukkuu yönsä missä parhaiten taitaa ja herää koiranunestaan öisin joutuessaan lähtemään pakoon, milloin mitäkin vaaraa, mutta aina se jotenkin ihmeen kaupalla selviää seuraavaan päivään. Koira asettuu majailemaan hetkeksi rauhaisan tuntuisen kadun varteen, mutta kauaa kadun varren ihmiset eivät sitä hyvällä katso. Joku kaataa akkuhappoa ystävällisen surusilmäisen koiran päälle, että se lähtisi pois. Ja lähteehän se, seuraavan kadun varteen koettamaan onneaan ammottavan avohaavan kirvellessä tuskaisesti otsaa.
Paikallinen eläinsuojelija Magda tapaa Urizigan kauan sitten ensimmäisen kerran. Uriziga on melko mitäänsanomattoman näköinen koira, mutta voi sitä lämpöä mikä sen olemuksesta hehkuu. Niin kaunis koira sisältäpäin, niin käsittämättömän kiltti ja kultainen. Urizigasta ja Madasta tulee ystäviä, Magdalla ei ole paikkaa mihin ottaa Uriziga suojaan, sillä apua tarvitsevia on niin paljon. Magda kuitenkin ruokkii Urizigaa säännöllisellä lenkillään ja aina Uriziga on odottamassa, yhtä iloisena, hellyydenkipeänä ja vaatimattomana.
Eräänä päivänä Urizigan elämässä tapahtuu jotain. Magdan mukana onkin vieras ihminen, mukava hänkin. Puhuu vierasta kieltä ja Uriziga ymmärtää Magdan liikutuksesta että jotain on luvattu. Jotain mihin liittyy oma koti ja turvapaikka.
Kuluu kuukausi, toinenkin. Elämä jatkuu ennallaan, Uriziga ei enää oikein muistakaan mitä se vieras nainen puhui. Vaan sitten kerran Magda tulee ja ottaa Urizigan autonsa kyytiin, vie tarhalle, jossa Uriziga hoidetaan lähtövalmiiksi. Lähtövalmiiksi, mihin, Uriziga on hämillään, mutta se tyytyy kohtaloonsa ja on onnellinen saadessaan huomiota ja ruokaa.
Muutaman päivän päästä Uriziga kannetaan kuorma-autoon, laitetaan häkkiin. Siellä on monia muitakin koiria. Ja ihmisiä, ketkä puhuvat taas sitä kummallista kieltä. Ja on siellä Magdakin, vilkuttamassa. Matka alkaa ja se kestää kauan. Auto kolisee, toiset koirat ovat levottomia, joku vinkuu häkissään. Urizigalla on vettä kupissa ja pehmeä alusta, hyvä siinä on nukkua, turvallisempaa kuin monissa muissa paikoissa. Välillä auto pysähtyy ja ne naiset tulevat, puhuvat kauniisti, kehuvat ja silittävät. Vievät ulos kävelylle, verryttelemään ja antavat ruokaa. He taitavat tykätä minusta.
Vihdoin auto pysähtyy ja kaikki ovet avataan. Maa haisee erilaiselle, ei sille pelolle ja uhkalle mitä haistelin kotimaassani. Vastassa on monia ihmisiä ja meitä koiria aletaan purkaa häkeistämme. Matkassa mukana ollut nainen suukottaa minua ja antaa hihnani uudelle, vieraalle naiselle, hän on minun kotihoitajani. Luottavaisesti lähden hänen mukaansa, en pelkää yhtään.
