Vanja

[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”1 vuotta” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Kuulumisia kodista 4.12.2013:

Pieni tilanne päivitys Veeran elämästä…

Vanja eli Veera saapui Suomeen 14.11.2013 ja pääsin yöllä sitten vihdoinkin omaan kotiinsa Lohjalle. Kyllä häntä odotettiinkin kotiin jo kovasti… Matka meni hyvin ja Veera oli rauhallinen koko matkan. Katseli maisemia ja nukkui sylissäni.

Kotiutuminen on mennyt todella hyvin. Pimeys pelotti aluksi ja kovat äänet oli pelottavia mutta joka päivä hän rohkaistuu enemmän ja enemmän.  Muutama pieni vahinko sisälle tuli ensimmäisinä päivinä mutta nyt ei ole enää pariin viikkoon ollut tuota ongelmaa. Veera osaa hienosti pyytää ulos jos on hätä ennen kuin on lenkin aika.

Lenkkeily sujuu todella hyvin ja hihnassa osaa kävellä ilman mitään suurempia ongelmia… vähän yrittää mennä puolelta toiselle mutta sitä on opeteltu ja se alkaa jo sujumaan hyvin. Lenkkeilemme paljon päivän aikana ja varsinkin metsässä Veera tykkää kulkea. Vauhtia riittää ja se on kiva kun sain taas lenkkeily kaverin.  :)

Koira kavereita on saatu muutamia ja Veerasta on ihana saada tutustua koiriin ja haistella vaikka vähän isot koirat aluksi pelottaa kun itse on pikkuinen mutta rohkea tyttö hän on.  Ja jos ei saa tutustua niin sitten itketään perään. Pari koiraa on josta hän ei pidä, mutta se on kun ne haukkuu ja raivoaa Veeralle aina kun ne näemme mutta yleisesti ottaen Veera tulee kyllä kaikkien kanssa toimeen ja on halukas tekemään tuttavuutta.

Takit on vähän sellainen asia, josta Veera ei pidä mutta niitä käytetäänkin vain kun on ihan pakko. Hyvin on tottunut että ne puetaan päälle vaikka aluksi hän yritti niitä pureskella ettei tarvitse pukea. Veera on nopea oppimaan uusia asioita ja halukas oppimaan.

Lelut pelottivat aluksi kun ne pitivät ääntä mutta nyt kyllä saa lelut joka päivä kyytiä ja vähän komentaakin pitää välillä niitä.  Yksi suosikki on etana-vinkulelu ja sitten pehmeä pallo.  On ilo katsella kun Veera leikkii iltaisin. Vauhtia ei puutu leikkimisestä. Lintu-kaverinsa kanssa ovat jo tottuneet toisiinsa ja ei ole mitään ongelmia ollut vaikka aluksi Veera kyllä oli että mikä ihme tuo on tuossa häkin päällä. Nyt antaa ihan hienosti linnun olla vapaana häkin päällä koko päivän.

Olemme jo matkustaneet linja-autolla ja se meni ihan hyvin ja eläinlääkärissä käytiin tarkistamassa silmät kun ne vuotaa hiukan, kyse on alaluomessa sisäänpäin kasvavista ripsistä joille ei nyt tehdä mitään vielä ellei tilanne pahene.  Eläinlääkäri reissu meni hyvin ja Veera oli todella reipas siellä. Rappuset aiheuttaa pelkoa vähän ja ylöspäin ei haluaisi millään tulla mutta alas kyllä menee ihan itse.  Ja nyt iloisena voin kertoa että Veera on rohkaistunut ja alkanut itse opetella rappujen ylös tulemista.  Hitaasti hyvä tulee ja meillä ei ole kiire tuon asian oppimisessa.

Veera on onnellinen uudessa kodissaan ja nauttii olostaan täysin siemauksin. Ja minä nautin Veeran seurasta ja rakastan tätä tyttö täydestä sydämestäni.

[divider scroll_text=””]

Tarhakertomus

Olimme yhteistyöeläinlääkärimme kanssa illalla liikenteessä etsimässä erästä sairasta arkaa koiraa, jota emme päivällä löytäneet ja hetkeä ennen olimme saaneet soiton että koira oli nähty. Päästyämme paikan päälle emme löytäneet tätä koiraa, joten päätimme keskittyä tien toisella puolella olevan huoltoaseman koiriin, joista yritimme jo toiseen kertaan saada turvaan erästä kolmijalkaista koiraa. Koira oli erittäin sosiaalinen ihmisille ja siksi näin vaarassa joutua rankkureiden kiinniottamaksi, mutta nainen joka näistä koirista huolehti ei suostunut ko. koiraa antamaan koska hänen mielestään koiralla ei ollut mitään hätää. Koko tämän ajan kun eläinlääkärimme keskusteli naisen kanssa rapsuttelin erästä pientä koiraa, joka seisoi aivan minussa kiinni koko ajan.

Kun nainen lähti pois paikalta, menin ruokkimaan koiria vähän kauemmaksi ja koko ajan kun kaadoin ruokaa maahan ja kävelin eteenpäin, tämä pieni tyttö seurasi minua eikä noteerannut ruokaa ollenkaan. Säkin tyhjennyttyä kävelin takaisin autolle, mutta tyttö vain tuli perässä, joten päätin nostaa tämän pienokaisen syliini ja viedä mukanani turvaan. Pieni nukkui koko automatkan sylissäni. Tarhalle päästyämme oli jo niin pimeää, että päätimme jättää tytön yön ajaksi häkkiin ja aamulla sitten katsoa sille sopivan paikan ja kaverit tarhalta.

Aamulla vastassa oli iloinen tyttö, joka selvästi oli nauttinut häkin pehmeistä patjoista ja herkuista joita sille jätin. Veimme sen aitaukseen jossa oli 1 narttu ja 2 urosta eikä se ollut moksiskaan uusista kavereista. Innoissaan se tutki paikkoja ja nautti pelastajansa rapsutuksista ja sylissä olosta.

Vanja on luonteeltaan suht. rauhallinen, sylissä oloa ja rapsutuksia rakastava n.1-vuotias neitokainen. Korkeutta tytöllä on n.25cm.

Vanja sai oman kodin marraskuussa 2013.