[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”4 vuotias” sukupuoli=”Narttu” leikattu=”Steriloitu
” sijainti=”Suomessa”/]Kuulumisia kodista 15. marraskuuta:
Venla (ex-Verla) koira on kotiutunut loistavasti ja on onnellinen ja iloinen, kuten emäntänsäkin saatuaan tämän loistavan kaverin. Venla on kiintynyt emäntäänsä, vain kanien ja oravien näkeminen lenkillä saa enemmän huomiota. On hienoa että tykkää ulkoilusta, ja Venla onkin nähnyt paljon kesän ja syksyn aikana erilaisia maisemia. Ihmisiin Venla oppi luottamaan nopeasti, vieraat koirat ovat vielä turhia otuksia – niistä ei välitetä. Mutta muutama oma koirakaveri on jo, yhteiset koirahepulit puruluiden kanssa kotona on kivaa! Ruoka-astia tyhjenee muutamassa sekunnissa, mutta muuten Venla on rauhallinen kotikoira joka nauttii läheisyydydestä. Ja hyvänä Venlaa pidetäänkin!
Verlan kuulumisia kotihoidosta 21.4.2014:
Verla on solahtanut kotikoiran rooliin ihan täydellisesti. Kun saa vähän aikaa ja tilaa tutustua uusiin ihmisiin, on pian haleja, rapsutuksia ja syliin pääsyä hakemassa koko pieni vartalo ja häntä heiluen. Pitää todella paljon ihmisistä, joihin on tutustunut ja viihtyy vaikka päiväunilla ihan liki. Kotihoidossa ollut ainakin tähän mennessä sisäsiisti ja hihnassa valjaiden kanssa kulkee hienosti. Ei tunnu pitävän meteliä itsestään, joten sopinee myös kerrostaloon. Toisten koirien kanssa tulee hyvin toimeen ja on sellainen tomera ja leikkisä, hymyileväinen tyttö. Kissaperheeseen ei ehkä sovellu, koska hampaankolossa tuntuu olevan jotain kissoja vastaan.
[divider scroll_text=””]
Tarhakuvaus
Verla eli katukoiran elämäänsä Romanian Giurgiussa ja tuli tiineeksi valitettavan tavalliseen tapaan. Alue jolla tyttö eli ei ollut koiraystävällistä seutua ja Verlan ollessa aivan viimeisillään tiineenä asukkaat kutsuivat koirarankkurit pyydystämään tämän pikkuäidin.
Verlan onneksi rankkureiden ollessa paikalla sinne osui myös nainen, joka oli pitkään ruokkinut tyttöä. Paikalle kiiruhtaessaan nainen ehti nähdä miten rankkurit repivät kauhuissaan olevaa tyttöä hirttosilmukan päässä kohti autoaan. Kun he saivat koiran autoon se alkoi synnyttämään lava-auton lattialle muiden kadulta jahdattujen vieraiden koirien keskelle .
Nainen rukoili, aneli ja lopulta sai lahjottua miehet pienellä rahasummalla antamaan Verlan pentuineen itselleen ja juoksi soittamaan Magdalle. Kuten sadat kerrat aiemminkin Magda ajoi paikalle ja kuljetti pienen perheen turvaan MAP:iin. Verla koitti pitää hyvää huolta pienokaisistaan, mutta yksi toisensa jälkeen ne nukkuivat pois. Ehkä rankkurit olivat saaneet vahingoitettua mahassa olevia pentuja tai yksinkertaisesti stressi ja järkytys oli liikaa.
Angels Placessa vauvansa menettänyt tyttö pakoili ihmistä ja kavahti kosketusta. Erityisesti miehet saivat sen painumaan pienenä tärisevänä käärönä häkkinsä perimmäiseen nurkkaan. Kului kuukausia ennenkuin Verla alkoi toipua järkytyksestään. Yhä vieläkin sitä jännittää aivan vieraat ihmiset, mutta nykyisin se tietää jo, että ihmisen käsi on hellä ja lempeä. Vaikka Verla ujostelee sen mielestä ehkä paras paikka maailmassa on ihmisen syli. Enää sen silmät eivät kuvasta suunnatonta kauhua vaan korvan takaa tai masusta löytyessä oikein makoisan rapsutuskohdan se sulkee silmänsä ja nauttii hellyydestä ja läheisyydestä.
Verla on kiltti ja sopeutuvainen koiratyttö, joka ei sano pahaa sanaa toisille karvasillekkaan. Sen kanssa menee varmasti aikaa, jotta se tottuu pantaan ja talutushihnaan ja uskaltaa luottaa ettei kaulaa puristava asia tarkoita kidutusta ja hätää vaan ihania kävelyretkiä oman turvallisen ihmisen kanssa.
Verlalla on ikää noin nelisen vuotta, säkäkorkeudeltaan se on suunnilleen 35 senttiä.
Verla saapui Suomeen kotihoitoon 15.4.2014. Verla sai oman kodin toukokuussa 2014.