[do action=”elaimen-tiedot” kiire=”” varattu=”” ika=”2-vuotias” sukupuoli=”Uros” leikattu=”” sijainti=”Suomessa”/]Romanialainen eläinsuojelijaystävämme Elena otti yhteyttä tästä koirapojasta ja pyysi apuamme. Yaki asui alueella, jossa rankkurit kävivät usein pyydystämässä koiria kunnalliselle tappotarhalle. Ystävämme, joka ruokki ja hoivasi Yakia parhaansa mukaan kadulla, oli huolissaan sen selviämisestä kylmän talven yli.
Kotihoitajan kertomaa Yakista
Tämä hellyttävä poika on ollut nyt kotihoidossani kolme viikkoa. Yaki on noin 18 kiloinen, iloinen poika. Painoa saa kyllä kertyä pari kiloa lisää. Koiraksi, joka ei koskaan ole kulkenut hihnassa hän oppi pikavauhtia sallimaan valjaiden ja pannan laittamisen sekä yllättävän siistin hihnakäytöksen. Välillä kun hajut vievät nenän mennessään, tulee vauhtia kuitenkin tassuihin ja “hinaaminen” alkaa. Nyt on malttiakin jo tullut ja Yaki osaa ottaa kontaktia pyydettäessä jolloin myös vauhti hiljenee.
Yakilla on kotonani kaverina suht´ samankokoinen narttukoira, jonka kanssa on mennyt alusta saakka hienosti. Ainoastaan ruokailu on järjestettävä eri tiloissa, koska molemmat ovat rescuekoiria ja ruoka on tosi tärkeä juttu, joten siitä tulee helposti kinaa. Namit osataan kuitenkin ottaa vuorollaan kädestä ilman mitään ongelmaa. Hellyydenkipeänä Yaki on yrittänyt ottaa kaiken rakkauden mitä saa ja ollut hieman “mustiskin” omalle koiralleni. Sinnikkäällä “tämä ei käy”-asenteella ja osoittamalla järjestelmällisesti ja hellästi että toiselle koirallekin voi osoittaa hellyyttä eikä se ole Yakilta pois, tämäkin on vähentynyt huomattavasti. Ajan kanssa uskon että tästä ei tule mitään ongelmaa johdonmukaisella opastuksella. Eihän se ole nytkään mikään “ongelma“, tarvitsee hienosäätöä lähinnä.
Koirat meillä ovat melkein samanikäisiä ja hyvin vahvatahtoisia molemmat, eli minun osuuteni on ollut tässä suhteessa tärkeä ja toivonkin että Yakin tulevassa kodissa on kokemusta laumasta mikäli kodissa on muita koiria. Selkeämpi ikäero suuntaan tai toiseen saattaisi olla hyvä keskinäisen järjestyksen hakemisessa.
Ulkoillessa Yaki on arka ihmisiä kohtaan, alkuun tuntui että pakoon kaikkia… mutta tällä hetkellä ohitukset menevät jo, varsinkin kun on oma koira mukana, todella mallikkaasti ilman paniikkia. Eniten ahdistusta ja pelkoa aiheuttavat kiljuvat ja arvaamattomasti liikkuvat lapset ja juoksijat. Rauhallisesti liikkuvat ihmiset/lapset eivät pelota. Autoja Yaki varoo silloin kun huristavat liian läheltä.
Kotona Yaki suhtautuu vieraisiin pelonsekaisella uteliaisuudella ja saattaa haukkuakin. Yaki ei kuitenkaan osoita mitään agressiivisuuden merkkejä, ainoastaan epävarmuutta. Meillä elämä vaan on niin rauhallista että vieraita ei ole käynyt kovinkaan usein. Ulkona Yaki uskaltaa ottaa nameja tuttavilta kädestä, silittää ei vielä anna vaikka käykin itse nuuhkimassa (mieluiten takaapäin) ja on kiinnostunut. Yaki tarvitsee aikaa ja rauhallista etenemistä uskoakseen että ihmiset ovat yleensä mukavia.
Yaki on ollut alusta saakka sisäsiisti yhtä vahinkopissiä lukuunottamatta. Työpäivät (6t) ovat menneet muuten siivosti, muutamat vanhat, tarkoituksella jätetyt kengät ovat kylläkin saaneet viimeisen voitelun. Yaki on ulkoillut neljästä kuuteen kertaan päivässä.
Yaki on kotioloissa ihana ja rakastava koira joka oppii uutta todella nopeasti. Ulkoillessa on vielä haasteita ja emme ole vielä voineet käydä keskustassa Yakin saapumisen jälkeisten pitkittyneiden vatsavaivojen takia. Tästä syystä emme ole vielä kaveeranneet muiden koirienkaan kanssa, mutta ulkoillessa ohitettavat muut koirat ovat ok, ei remmirähjän oireita, kiinnostunut vain.
Yaki on hyvin aktiivinen ja perusluonteeltaan reipas koira, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Olemme käyneet nyt kerran omalla porukalla koirapuistossa – ja voi sitä juoksemisen riemua. Noin tunnin päivittäinen lenkki muuten on ollut sopiva virranpoistaja, onhan lenkillä vielä paljon uusia asioita vielä kohdattavana. Uskon että Yaki hyötyisi toisen koiran seurasta, kunhan kemiat kohtaavat ja kodissa on koirakokemusta.
Yaki nukkuu sängyssä ja käpertyy sohvalle jalkoihin, tai kylkeen, ottamaan nokosia. Erittäin hellyydenkipeä. Harjaaminen on Yakista ihanaa ja kynsien leikkuukin meni ihan huomaamatta. Älykäs ja nopeasti oppiva koira, joka tarvitsee johdonmukaisen, kärsivällisen, koiralukutaitoisen ja rakastavan kodin. Ei ehkä kaupungin ydinkeskustan koira, ainakin alkuun rauhallinen asuinympäristö olisi plussaa. Näkisin myös että kunhan suurin arkuus vieraita kohtaan laimenee – Yakista voisi tulla myös “harrastuskoira” – älliä ei tältä pojalta puutu. Yakin oikea silmä on melkein sokea, vamma pojan silmässä on vanha, eikä se haittaa pojan elämää mitenkään.
Yaki sai oman kodin lokakuussa 2016.
