[column col=”2/3″]Hei, olen maailman ystävällisin nuori herra nimeltäni Torro. Haluan vain rauhaa, rakkautta, iloa ja leikkiä maailmaan. En ymmärrä miksi pitää murista enkä ymmärrä jos joku ei pidä minusta. Minä rrrrrakastan kaikkia ihmisiä sekä koiria. Pyrin vieraan syliin vaikka eläinlääkärin odotushuoneessa ja tärkeintä on kun eläinlääkäri rapsuttaa minua mahasta. Haluan nukkua sängyssä ja sohvalla ihan kiinni ihmisessä – tai selällään jalat kohti kattoa. Pidän leluista, pehmeistä sellaisista, joita kiidätän ympäriinsä ja välillä piilotan pahan päivän varalle. Tosin niiden paikkaa täytyy käydä vaihtamassa välillä, että piilo säilyy hyvänä. Tennispallot olisivat ihania, mutta en saa niitä suuhuni…

Toivon, että kuuntelet tarinani, katsot suoraan ystävällisiin silmiini ja ehkä haluat auttaa minua:

Torro syntyi vajaa kolme vuotta sitten Romaniassa lyhytkarvainen saksanseisoja -kenneliin. Edellytykset hyvälle elämälle olivat olemassa. Montaa viikkoa ei Torron elämästä ehtinyt kuitenkaan kulua, kun aikuinen koira puraisi pientä Torro-pentua niin pahasti, että sen leuat menivät sijoiltaan ja murtuivat. Kuuleman mukaan leukoja yritettiin korjata Romaniassa kahteen otteeseen. Kahteen ikävuoteen mennessä Torro oli luuta ja nahkaa, koska se ei pystynyt kilpailemaan ruoasta ja se pystyi juomaan vain nestemäistä ravintoa. Niinpä kasvattaja vei sen lopetettavaksi. Eläinlääkäriä kävi sääliksi sympaattinen nuori koira ja hän halusi antaa Torrolle toisen mahdollisuuden. Näin kuvioon astui Anda Murgu, romanialainen nainen, joka auttaa hylättyjä ja kaltoinkohdeltuja koiria. Andalla oli sillä hetkellä yli sata koiraa ja ruokaa ei aina ollut, mutta hän teki parhaansa. Kun kesäkuussa 2011 matkustimme Romaniaan, Torro oli saanut jonkin verran lihaa luittensa päälle ja se pystyi syömään kuivaruokaa yksi kerrallaan. Painoa 60 cm korkealla Torrolla oli vain 17 kg ja sen lihakset olivat olemattomat. Torron iho oli monin paikoin tulehtunut eli sillä oli ns. makuuhaavoja kovasta ja usein kosteastakin alustasta.

1 .7.2011 Torro   lähti mukaamme kohti Suomea kolme päivää kestävälle matkalle. Se otti stressaavan automatkan rennosti alusta lähtien ja hoitopaikassaan muut koirat torromaiseen tyyliin ystävällisesti vastaan.

Eläinlääkärikäynnillä Suomessa paljastui, että Torro vaatisi kalliin hammasoperaation. Sen molemmat leuat ovat vinot, alaleuat ovat siirtyneet vasemmalle ja sillä on selvä yläpurenta. Alakulmahammas on painanut kitalakeen kroonisesti tulehtuneen reiän luuhun asti. Takahampaiden tilannetta ei tiedetä vielä, koska Torro saa suutaan auki vain alle 2 cm. Takahampaissa on ainakin paljon ientulehdusta ja hammaskiveä. Koska pään lihakset eivät ole koskaan olleet käytössä, ne ovat surkastuneet.

Tällä hetkellä, vähän yli kuukausi Suomeen tulosta, Torro on saanut painoa lisää n. 5,5 kg eli sen paino on 22,5 kg. Sen karva on alkanut kiiltämään ja iho parantuu vauhdilla. Torro on antibiootilla ja kipulääkityksellä, mutta sen elämä ei voi jatkua ilman toimenpiteitä. Torron pää pitää kuvata tietokonetomografian avulla ja sen perusteella päätetään jatkotoimenpiteet, kuten alahampaan katkaisu tms. Anidentissä, joka on Suomen ainoa hammashoitoihin ja leukakirurgiaan erikoistunut eläinlääkäriklinikka.

Tietokonetomografia maksaa n. 500 euroa ja sen jälkeinen hoito ehkä 1000-1500 euroa. Tarkemman arvion saamme kuvauksen jälkeen mitä kannattaa tai ei kannata tehdä.

25.8.2011Kyseessä on iso raha laittaa yhteen koiraan, mutta koska olemme ottaneet Torron vastuullemme, haluaisimme sen hoitaakin, jos se on mahdollista. Nuorella Torrolla on kuitenkin elämä edessään. Se on iloinen ja aktiivinen koira, joka nauttii elämästään ja on perusterve muuten.

Vein Torron Yliopistolliseen eläinsairaalaan pään alueen magneettikuvausta varten. Torro oli tietenkin torromaiseen tapaan hieman kyllästynyt odotusaulaan, koska se ei saanut mennä tutustumaan muihin koiriin tai ihmisiin. Vastapäisen naisen syliin se kyllä änkesi, kun nainen kertoi, että heillä on myös lyhytkarvainen saksanseisoja ja ne ovat aivan ihania… Torro jännittää kaikkea kipua ja on huolissaan suunsa sorkkimisesta. Silti se aina heiluttaa häntäänsä [/column]

[column col=”1/3″]






[/column]

kuin rauhan merkiksi, jos siitä olisi apua ja pyörähtää rapsutettavaksi – jos homma jäisi vain rapsutukseen.. Torro jäi yhteistyökykyisenä koirana YES:iin odottamaan kuvausta, koska Torron oli määrä olla YES:issä koko päivä:

Yleistutkimuksen lausunto

Yleistutkimuksessa ei havaittu normaalista poikkeavaa aikaisemmin todettujen muutosten (ihon ja pään alueen) lisäksi.
Hyvää jatkoa reippaalle Torrolle!
Tapio Elina, ELL.

Lausunto kuvauksen jälkeen kuului näin:

Molemmat leuat ovat vinot, alaleuat ovat siirtyneet vasemmalle ja koiralla on selvä yläpurenta. Vasen leukanivel on epämuodostunut: Leukaluun processus articulariksen nivelpinta aaltoileva lateromediaalisuunnassa. Nivelrako on kaventunut rostraalisesti. Temporaalilun processus zygomaticus ja alaleuan haara ovat selvästi paksuuntuneet (vasen alaleuka 13 mm, oikea 10mm). Os zygomatikuksen proc. temporalis taipuu jyrkässä kulmassa mediaalisesti normaalin kaaren sijaan. Oikea leukanivel on normaali. Normaali nenäontelo. Normaalit korvat.

Kuvantamisdiagnoosi:

Todennäköisesti vanhan trauman (murtuma ja sijoiltaanmeno) aiheuttama vasemman leukanivelen voimakas epämuodostuma ja nivelrikko, mahdollisesti ankyloosi. Vanha parantunut murtuma os zygomatikuksessa. Edellämainittujen seurauksena kehittynyt leukojen asento- ja purentavirhe.
Anu Lappalainen, ELL.

Tietokonetomografian kulut olivat 424,96 euroa.

Kuvien ja lausunnon saavuttua Anidentiin hoitosuunnitelma kuuluu näin:

Torron vasen leukanivel on pahasti epämuodostunut todennäköisesti tapaturman seurauksena. Nivelessä on voimakas nivelrikko. Suu avautuu alle 15 mm. Alaleuka on vino ja oikea alakulmahammas pureutuu kitalakeen tehden sinne kuopan, joka on tulehtunut. Hampaissa on runsaasti plakkia ja hammaskiveä ja ikenissä yleistynyt tulehdus. Hoitosuosituksena on kaudaalinen mandibulektomia eli vasemman alaleuan takaosan poisto. Kyseessä on vaativa leikkaus, jonka tarkoituksena on vapauttaa suu avautumaan. Kitalakeen pureutuvan oikean alakulmahampaan osalta hoitovaihtoehtoja ovat hampaan kruunun lyhennys ja pulpa-amputaatio tai hampaan poisto. Päätetään sopiva hoito toimenpiteen yhteydessä. Tavoitteena on, että kitalaessa oleva tulehtunut kuoppa pääsee paranemaan. Kitalaen tilanne ja sekä muu suuontelo ja hampaaat päästään tarkemmin tutkimaan leikkauksen yhteydessä, kun suu saadaan avattua. Suukirurgisena valmisteluna tehdään hampaiden puhdistus.

Kustannusarvio hoidolle on 3000 e. Hoitoennuste on hyvä ja paranemisaika n. 2 viikkoa, jona aikana aikana koira ei saa purra mitään, ei edes kuivaruokaa. Vaihtoehtoa leikkaukselle ei ole ts. vaihtoehto on lopetus.

Niina Luotonen, DVM, Anident Oy.

14.9.2011

Torrolle on kertynyt lahjoituksia 1293 euroa leikkausta varten. Vielä on matkaa 3000 euroon, jota Torro kipeästi kaipaa särkeviä leukojen takia. Torro on komistunut edelleen, sen karva kiiltää ja lihaksia on alkanut kehittymään. Torro rakastaa nykyään autoilua, koska sillä tavalla pääsee kaikkiin kivoihin paikkoihin, kuten Rajasaaren koirapuistoon ja metsään juoksemaan. Viime päivinä Torro on alkanut ”seisomaan” kuten metsästävän lintukoiran kuuluukin. Se seisoo puskissa olevia lintuja oikeaoppisesti toinen etujalka ylhäällä :) Torro on edelleen rakastava ja äärimmäisen rakastettava Hessu Hopo -tyylinen koirapoika, joka sählää, leikkii, pyrkii viereen, syliin, sänkyyn kainaloon ja tottelee hienosti. En ole ajatellut, että metsästyskoiraa voisi pitää vapana, mutta Torroa voi. Se pysyttelee suhteellisen lähellä ja tulee kutsusta – Pienellä viiveellä tosin, mutta erittäin hyvin metsästyskoiraksi. Torro on niin hyvätahtoinen, positiivinen ja iloinen poika, että vieras ei pysty huomaamaan kipua mitä sillä on. Itse huomaan sen silmistä varsinkin illalla, kun se rapsuttaa leukaa, että kipuja on. Välillä se myös vinkuu ihan hiljaa.

19.9.2011 Torron leikkauksen vaatima rahasumma 3000 euroa on saatu kokoon. Torro kiittää suuresti kaikkia lahjoittajiaan!!! Seuraavaksi päivitystä laitetaan leikkauksen jälkeen.

21.9.2011 LEIKKAUS  Suuri päivä on koittanut! Vien Torron Anidentiin klo 8 aamulla. Torro jää odottamaan leikkauksen alkua ja osoittaa eroahdistuksen merkkejä (on kovin jännittynyt jouduttuaan _taas_ näihin samankaltaisiin hajuihin ja oksentaa ensimmäisen kerran ikinä – kuitenkin häntä heiluen = Torrotapa + kiipeää syliin pienenä..sylikoirana). Jätettyäni Torron se haukkui kuulemma aina, jos ei nähnyt ihmistä… Klo 10.15 Niina Luotonen aloittaa esivalmistelut. Itse leikkaus alkaa n. klo 12. Ennen leikkausta Niina on käynyt läpi Torron 3D-kuvia edellisenä päivänä siivu siivulta yliopistollisessa eläinsairaalassa n. tunnin verran röntgenlääkärin kanssa. He ovat myös harjoitelleet toisen leikkaavan eläinlääkärin Helena Kuntsi-Vaattovaaran (eniten ja ainoana kokemusta Suomessa koirien hammas- ja leukaoperaatioista) kanssa koiran pääkallolla (eläinsairaalaan eutanasian jälkeen lahjoitettuja) tulevaa operaatiota.

Minun oli määrä olla hakemassa Torroa klo 20, mutta leikkaus on osoittautunut kaikkien huomioonotettavienkin seikkojen jälkeen erittäin haastavaksi ja vaikeaksi. Menen paikalle klo 21.30, jolloin tikkien ompeleminen on vielä kesken. Pääsemme lähtemään vasta klo 23.45…

Epikriisi:

 ”Vasemman alaleuan takaosan poisto eli kaudaalinen mandibulektomia. Muuttuneen anatomian ja ankyloosin eli voimakkaan, uuden luun ja arpikudosmuodostuksen takia toimenpide oli erittäin vaativa ja aikaavievä. Alaleuka oli arpeutunut kiinni yläleukaan mikä esti suun avautumisen. Leukanivel oli luutunut täysin toimimattomaksi. Leuan takaosan poiston jälkeen suu avautuu nyt noin 7 cm.
Annetut lääkkeet ja anestesia:
– esilääkitys/rauhoitus
– Inhalaatioanestesia – sevofluraani ja happi. Hengitysputki laitettiin henkitorveen ihon läpi kurkunpään alta (trakeostomiaintubaatio). Kaulassa voi esiintyä lievää turvotusta. Kaulan haavassa olevat tikit poistetaan kontrollin yhteydessä. (Huomautan, että mitään turvotusta ei esiintynyt – thanks :))
– suonensisäinen nesteytys
– operaation aikainen antibiootti
– kipulääkkeet: keskushermosto- ja tulehduskipulääke, paikallispuudutukset operaatioalueille, kipulääkeinfuusio (htaana ”tippana” kipulääkesekoitusta suoneen)
– ventilaattori
– anestesian valvonta: verenpainemittari, EKG, pulssioksimetri, kapnometri (hengityskaasuseuranta), lämmön mittaus, hoitaja äärellä, seurantakaavake
Anestesia sujui ilman komplikaatioita.”

Tekikö Torro maailmanhistoriaa pisimmällä leikkauksella ikinä? Ainakin Suomen ja Euroopan. Ihmisillä näin pitkät leikkaukset eivät ole harvinaisia, mutta eläimillä kyllä. Onneksi Torron vaste esim. morfiinikipulääkkeeseen oli hyvä ja ääripositiivinen luonne auttoi asiaa antisestään.

Torron suun sisälle tuli n. 100 tikkiä ja ulkopuolella ommeltiin kiinni halkaistu poski, n. 7 cm matkalla, ja tietysti hengitysputken reikä kurkussa (inhalaatioputkeahan ei voitu laittaa normaalisti, koska suu ei avautunut riittävästi).

Pääsimme nukkumaan Torron kanssa klo 2 yöllä. Onneksi morfiinit ja kaikki muut kipulääkkeet olivat niin loistavia, että nukuimme klo 14 asti seuraavana päivänä. Siis toinen nukkui kipulääkkeen ja anestesian uuvuttamana ja toinen jännityksestä. Veristä visvaa tippui suusta kaikkialle niin kuin oli määräkin. Ensimmäiseksi yöksi laitoin Torron lattialle lämpimille peitoille kuten piti, mutta jossain vaiheessa Torro oli tullut viereeni sänkyyn. Hyvä = helpompi valvottava. Aamulla (tai siis klo 14) lakanat olivat verivisvasta pilkukkaat ja potilas tuntui aivan liian pirteältä. Siitä alkoi tähänkin päivään asti jatkunut komentamisien jakso; Torro ei ja Torro älä ja Torro ei & älä, Torrroooo… Potilas ei selkeästi ymmärrä olevansa toipilas… Trrrrrrrrr…

Hienoimman palvelun lisänä oli, että meillä on Niinan puhelinnumero, johon voin soittaa heti kun vähänkin tuntuu, ettei asiat ole kunnossa – 24/7.

Päivystysnumeroakin tarvittiin: Havahduin leikkausta seuraavana iltana klo 21.30, kun yhtäkkiä kaikki lattiat olivat veressä. Veripolku alkoi pesuhuoneesta läpi melkein kaikkien huoneiden luokseni olohuoneeseen.. Tuntui, että Torro oli huolestunut itsekin vauhdikkaasta verenvuodosta. Torron suusta leikkaushaavan puolelta roikkui n. 10 x 1cm lärpäke ja verta tuli tippumalla. *Onneksi en ole panikoivaa tyyppiä, koska veren haju ja vuoto olivat aika lailla runsaita* Soitin Niinalle samantien ja lähetin kuvankin ”lärpäkkeestä”. Tällä välin ”lärpäke” tippui ja verenvuoto loppui hiljalleen. Niina epäili sen olevan verihyytymän, mutta tökkiessäni sitä, siinä oli kudosta.

Näin vaativassa (ja kalliissa) leikkauksessa oli paras ajaa seuraavan aamuna paikanpäälle. Onneksi kaikki oli ok. ”Lärpäke” oli tosiaan ollut verenhyytymä, joka oli puskenut tikkien puristuksesta läpi. Se mikä oli minulle oli uutta, että verenhyytymä voi muodostaa nopeasti kudoksen kaltaista kasvaumaa. Suu oli hyvä, lämpö normaali, leikkauksen puoleinen silmä vuoti, mutta se ollut vakavaa. Leukojen asento oli normaali eli alakulmahammas ei painanut enää kitalakeen, kun oli oikealla kohdalla. Torro oli vaan sitä mieltä, että joko taas tänne…Maksaessani se kiipesi odotushuoneessa olevan naisen syliin. Onneksi naisen mielestä Torro oli niin ihana, ettei sellaista voi ollakaan ja luuli Torron olevan pentu…

3.10.2011 Vaikka hoitotäti on ollut sydän kurkussa joka käänteessä odottaen leuan tipahtavan tai rusahtavan irti ompeleista, niin Torrolla on mennyt niin lujaa kuin sen on annettu mennä. Sen ei ole tarvinnut pitää kauluria, koska raapimisyritykset ovat olleet hyvin vähäisiä. Pikkuhiljaa se on alkanut avata suutaan ensin haukottelemalla, sitten ottamalla naruleluja suuhun ja sitten yrittämällä pureskella kavereita ja meitä… Vaikka suu ei kokonaan avaudukaan, niin nyt Torro pystyy elämään normaalia koiranelämää. Aikaisemmin sen kieli pääsi roikkumaan vain edestä ulos muutaman sentin ihan kuin olisi näyttänyt kieltään eli mm. lämmönsäätelykyky oli huono. Nyt sen kieli lerpattaa sivulta ulos pitkänä kuin kenellä tahansa koiralla.

En ole uskaltanut jättää Torroa pitkiksi päiviksi muiden kanssa ulos, joten Torro on päässyt kaikille automatkoille ja joutunut myös olemaan pitkiä päiviä autossa koulun parkkipaikalla opiskelujeni takia. Onneksi auto on kiva juttu Torron mielestä ja se nukkuu siellä ihan niin pitkään kuin on tarpeellista.
Valitettavasti olen huomannut, että leuat ovat liikkuneet samaan asentoon takaisin eli alakulmahammas painaa taas kitalakea. Tämä oli kyllä odotettavissa, mutta olisin toivonut, etteivät lihakset olisi vetäneet sitä takaisin, sillä tämä tarkoittaa sitä, että Torro joutuu vielä uudestaan nukutettavaksi, kun alakulmuri katkaistaan tai poistetaan – Ja rahanmeno jatkuu…

7.10.2011 jälkitarkastus:

 ”Leikkausalue ja haavat siistit. Ompeleita vielä jäljellä. Ompeleiden täydellinen sulaminen kestää yhteensä noin 4-5 viikkoa. Nyt on tärkeää, että Torro pureskelee mahdollisimman paljon. Koska suussa on vielä paljon ompeleita, kannattaa huuhtelua vedellä jatkaa tikkien sulamiseen saakka. Alaleuka on vino ja oik alakulmahammas pureutuu ikeneen.

Jatketaan hammashoitoa 4.11. klo 12:30. Hinta-arvio 1000-1200 euroa”

Jälkitarkastuksessa poistettiin tikit ulkopuolelta poskesta ja kurkun reiästä. Leuka hakee edelleen paikkaansa ja minusta välillä tuntuu, että leuka heiluu kuin olisi irtonainen, mutta ilman mitään kehittyneitä lihaksia ja koko leukaluun poiston takia näinhän asia on… Torrolla ei ole mitään lihaksia, jotka ohjaisivat leuan toimintaa. Vaikka sekin vielä hirvittää, niin nyt pitää harjoittaa purulihaksia olan takaa. Rustoluut ja narulelut ovat toimineet fysioterapiana (myös kaverit ja ihmisetkin hieman :) ).

Hammasoperaatiossa pitää tehdä alakulmurille jotain. Katkaisu tai poisto, mutta Anidentissa katsovat sitten 4.11. miten leukojen asento on kehittynyt. Kaksi heiluvaa hammasta poistetaan, mutta ne eivät ole iso juttu – Kulmuri on. Ei auta muuta kuin taas Torron kosiskella kummeja auttamaan :( Sitten toivottavasti Torroa ei tarvitse ikinä enää sörkkiä.

Leuka oli muuten erittäin hyvässä kuosissa ja suu avautui vielä enemmän kuin mitä viimeksi käydessämme. Leikkauksen jälkeen suu avautui 7 cm, mikä oli leikkaavien eläinlääkäreiden mielestä jo hyvä, mutta jälkitarkastuksessa avautuminen oli jo 10 cm luokkaa, mikä tarkoittaa erittäin onnistunutta leikkausta.

Jälkitarkastuksessa yltiöpositiivinen Torrokin oli laittanut vähän jäitä hattuun. Se ei tervehtinyt hoitotätejä yhtä innokkaasti. Yhtä hoitajaa jopa vilkaisi vähän pahalla silmällä eikä halunnut tervehtiä häntä ollenkaan. Odotushuoneen väki kyllä oli kiinnostavaa, mutta siis niin tylsää, koska herra ei siihen saanut tutustua kovasta yrityksestä huolimatta….

4.11.2011 Kummeja peräänkuulutetaan, koska hoitoon vaadittavaa summaa ei ole kertynyt kokoon!!! Torron hampaat hoidettiin kuitenkin, koska muuta mahdollisuutta ei ollut.

Epikriisi 4.11.2011 Alaleuka on vino vasemmalle, oikea alakulmahammas pureutuu kitalakeen. Hoitona alakulmahampaan kruunun lyhennys ja pulpa-amputaatio. Hoidon onnistumisprosentti on 85 %. Torron alakulmahammas vaatii kontrolleja 3 ja 12 kuukauden kuluttua toimenpiteestä ja jatkossa aina vuoden välein.

Oikea yläM1-ha M2 hampaat voimakkaasti liikkuvia, yläM1-hampaan juurten ympärillä paise hammasta ympäröivässä leukaluussa. Hoitona yläM1- ja M2-hampaiden poisto.
Vasen yläM1- ja M2-hampaat liikkuvat todella voimakkaasti. Osa hampaista irtosi puhdistuksen aikana, mutta leuassa on vielä puhkeamatonta, epämudostunutta hammasainesta (pentuna koituneen purematrauman takia epämuodostuneet). Toimenpidettä täytyy jatkaa -> Suositus on 3 kuukauden kuluttua pulpa-amputaation yhteydessä.

Hoidon aikana annetut lääkkeet ja anestesia:
– Esilääkitys ja rauhoitus morfiini
– Inhalaatioanestesia; sevofluraani ja happi
– Suonen sisäinen nesteytys
– Kipulääkkeet: Keskushermosto- ja tulehduskipulääke, paikallispuudutukset operoitaville alueille, kipulääkeinfuusio (htaana ”tippana” kipulääkesekoitusta suoneen)
– Ventilaattori
– Anestesian valvonta: Verenpainemittari, EKG, pulssioksimetri, kapnometri (hengityskaasuseuranta), lämmön mittaus, hoitaja äärellä, seurantakaavake.

Hinnaksi tuli 1278,90 euroa, joka maksetaan jälkikäteen heti kun varat siihen tulevat. Kummeja siis tarvitaan Torrolle taas! Kiitos ihan hirveästi etukäteen välittämisestä!!

Torro voi edelleen todella hyvin äärettömän positiivisen luonteensa takia. Hammashoidon jälkeen seuraavan päivän herra oli huomattavasti väsyneempi kuin ison leukaluuleikkauksen jälkeen aiemmin. Torro on kuitenkin edelleen oma itsensä: Hän on omasta mielestään pieni ja haavoittuvainen sylikoira , leikkisä ja äärettömän luottavainen ihmistä kohtaan. Todella hieno rotunsa edustaja ja edelleen niin sydämellinen Hessu Hopo, jota harva pystyy vastustamaan ;). Torro on lihonnut maksimiinsa n. 25 kiloon ja nyt sille on alkanut kehittymään ”metsästyskoiralihaksia”.

Nina Luotonen kysyi minulta, että kaduttaako minua tähän lähteminen. Ei, minua ei kaduta yhtään, koska en olisi voinut elää sen kanssa, että olisin lopettanut tällaisen koiran. Hoidot ovat toimineet maksimaalisesti ja Torron luonne on ollut todella vaikuttava tekijä toipumisiin. Kiitos hoidoista kuuluu ainoastaan lahjoittaneille kummeille, sillä ilman heitä Torroakaan ei olisi enää olemassa.