16.11.2002

16.11.2002

Tarhamatka 16.11.

Onpas kulunutkin aikaa sitten viime matkakertomuksen… No, yritän paikata tilannetta parhaani mukaan :)

Lauantaiaamuna klo 04 soi herätyskello ja alkoi valmistautuminen Helsinkiin lähtöön. Laiva kohti Viroa lähtisi klo 8.30, mutta laivaliput piti lunastaa tuntia ennen lähtöä ja lahjoitustavarat pitäisi vielä pakata toiseen autoon. Ennen satamaan menoa olisi vielä treffit Pinjan kanssa, joka ajeli aamulla Aurasta. Ajellessani autiota moottoritietä mietiskelin, että siitähän on ikuisuus, kun olen viimeksi tarhalla käynyt. Jännitti aika paljon! (Laivalla katsoin passistani, että oli kulunut ”jopa” kuukausi viime reissustani..)

Matkaan lähti Hilu miehensä kanssa hakemaan Huntraa (ent.Ruusu), Henna miehensä kanssa hakemaan Zorroa (ent.Rerim) sekä me molemmat Mirat, Minna ja Pinja. Kaiken kaikkiaan koiria Suomeen tulisi 8: Huntran ja Zorron lisäksi, Pavo , Susse , Janna , Saku , Tetra ja Roosa (!). Lisäksi Katarinan mukana Suomeen tulisi sunnuntaina Asterix ja Karre .

Satamassa todettiin, että Henna miehineen, joiden autoon lahjoitustavarat piti pakata, olivat päässeet jo laivaan, joten lahjoituksia jäi viemättä jokunen säkillinen. Onneksi olimme kuitenkin perjantaina jo pakanneet Katarinan auton täyteen peittoja yms, joten ei ihan tyhjin käsin tarvinnut tarhalle mennä. Ja loput tavarat pääsisivät Miian mukana seuraavana viikonloppuna.

Laivamatka meni perinteisissä merkeissä: kahvilassa istuen ja koirista jutellen. Tällä kertaa oli suurin osa matkaseurueesta syystä tai toisesta väsynyttä, joten kieltämättä keskustelun aiheet olivat välillä aika levottomia ;) Laiva keikutti yllättävän paljon, vaikka iso (ja hidas) olikin, mutta hengissä selvittiin (Itselläni on hirveä meripelko, jos laiva hiukkaakaan keinuu.. ) Kateeksi ei käynyt katamaraanilla tullutta Katarinaa; paatissa oli 10 min lähdön jälkeen aloitettu jakamaan oksennuspusseja.

Tarkoitus oli, että lastaamme ihmiset Tallinnassa Katarinan ja Hennan autoihin, jotta ei tarvitsisi mennä taksilla. Katarina ei kuitenkaan osannut (?) oikeaan terminaaliin meitä hakemaan, joten ei muuta kun taksi alle osalle porukkaa ja auton nokka kohti Maksimarkettia. Nakit ja lihat koirille ja seuraava etappi olikin sitten Kodutute Koerte Varjupaik.

Tullessamme tarhalle oli RekkuRescuen väki juuri pakkaamassa autojaan ja ketään kodin saanutta/kotia etsivää koiraa väheksymättä, oli kieltämättä ihana nähdä Iivi istumassa auton perällä matkalla kohti omaa kotia.

Ihmiset jälleen hajaantuivat kuka mihinkin. Mira ja Katarina hoitivat virallisen puolen eli koirien paperit ja me muut kuvasimme ja seurustelimme haukkujen kanssa. Minnan kanssa kiersimme kaikki koirat ja kuvasimme ja tutustuimme niihin. Eräs uusi tuttavuus oli musta, sakemannia muistuttava uros, joka oli todella laiha ja huonokuntoinen. Kuitenkin herra oli hyvin ystävällinen ja yllättävän sosiaalinen. Taisi tämä haukku jäädä niin minun kuin Minnankin mieleen..

Itselläni oli kyyneleissä pitelemistä, kun menin Suomeen pääsevien koirien aitaukseen, jossa Roosa tuttuun tapaansa kiersi koppiaan haukahdellen. En pystynyt seurustelemaan sen kanssa kovin kauan, koska tiesin, että tämän päivän jälkeen en ehkä sitä enää näe. Tämä jos mikä on siis mahtava juttu, koska Roosalla on hieno koti tiedossa, mutta jokainen ihminen, jolla on ollut ”suosikki” tarhalla, jonka kanssa on viettänyt paljon aikaa, tietää, että siitä eroaminen ottaa uskomattoman koville, vaikkakin tajuaa, että koiralla tulee olemaan hyvät oltavat.

Mukava oli taas huomata, kuinka muuttunut Taika oli: minulla ei ollut edes herkkuja mukana ja sain naamapusun heti kun kävin Taiksua tervehtimässä. Mira ja Katarina siirsivät Karun, Gretan ja TiikerinSuomeen pääsevien aitaukseen, ja samalla näistä koiruuksista paljastui uusia piirteitä. Greta muuttui silmissä sosiaalisemmaksi, samoin kuin Tiikeri, jonka Mira kantoi (!n.40kg!) aikaisemmasta kopistaan ja Karu näytti nauttivan rauhallisemmasta paikasta suunnattomasti.

Uusien koirien puolelle tuotiin meidän tarhalla oltaessa nuorehko, langanlaiha narttu, joka oli todella reppana. Painoi päänsä alas ja pyysi silityksiä, ja oli aivan hämillään ympäristöstään. Tällä yksilöllä on vielä toivoa, että se haettaisiin takaisin kotiin.. Neiti näytti siltä, että sillä olisi ollut pennut, joten toivotaan, ettei sitä oltu sen takia hylätty :(

Kissojen puolella kävin vain nopeasti kääntymässä. Siellä tuli heti vastaan katti, joka oli jo päässyt kissojen taivaaseen. Ja taas tuli paha olo. Kissala on jotenkin aina se todellisen epätoivon paikka, koska tietää, että lähes kaikki ympärillä olevat maukujat lopetetaan.. Mikä toisaalta on niille parempi vaihtoehto.

Hevoset, joita tarhalla tällä hetkellä on kaksi, näyttivät olevan ihan kunnossa. Ja Liina siellä rakenteli/korjasi hepojen talliakin.

Kohta olikin jo aika alkaa pakkaamaan autoja ja koiria. Koirien hakeminen ja lastaaminen sujui ongelmitta. Katarinan autossa satamaan asti menivät Pavo ja Tetra. Minnan piti mennä Tetran kanssa takaluukkuun, mutta jotenkin lopputulos oli kuitenkin niin, että Minna oli takaluukussa ja Tetra takapenkillä :) Hennan autossa matkasivat Suomeen Zorro, Susse ja Roosa. Silittelin Roosaa kun Mira oli nostanut sen auton takapenkille ja siinä vaiheessa ei enää voinut kyyneleitään pidätellä…

Katarinan ja Hennan autot lähtivät ja me loput jäimme vielä odottamaan taksia, jolla tulivat Huntra, Janna ja Saku. Taksimatka meni ihan hyvin, lukuun ottamatta Sakun mahalaukun tyhjentämistä, mutta taksikuski oli onneksi ymmärtäväinen. Hänellä oli itselläänkin Varjusta haettu koira.

Satamassa treffattiin Mira ja Minna ja pienen odottelun jälkeen pääsimme lähtemään koirien kanssa kohti laivaa. Vaikkakin moitteita täytyy antaa laivayhtiön matkanjärjestelyistä, niin laivan henkilökunta oli kyllä uskomattoman mukavaa. Seurueellemme (8 ihmistä ja 5 koiraa) järjestettiin ns. kabinetti, josta siirrettiin tuoleja ja pöytiä syrjään. Lisäksi henkilökunta järjesti koirille juotavaa ja syötävää. Karvakorvat saivat oikein kokkien tarjoilemia nakkeja, lihapullia ja perunoita! Taisi olla niin päin, että tällä kertaa koirien taluttajat kuolasivat vierestä.. ;) Tuolla tarjoilulla oli tosin tavallaan tietynlaisia haittavaikutuksiakin: koiruuksien kaasupäästöt aiheuttivat pieniä hengitysvaikeuksia (ja hervotonta kikattamista) pienessä kabinetissamme ;)

Suomeen saavuttiin klo 22.30, ja lukuun ottamatta Sakun tulliin päästämiä jätöksiä, paluumatka meni kaiken kaikkiaan hienosti. Koirien uudet omistajat odottelivat jo paikanpäällä, kun itse lähdin hakemaan autoani parkista. Helsingin päässä pääsivät Roosa, Saku ja Tetra matkaan kohti omaa kotia. Ja tietysti Huntra ja Zorro, jotka olivat saaneet jo tarhalta lähtien tutustua uusiin ”vanhempiinsa”

Itselläni oli vielä edessä ajomatka Tampereelle, jonne mukanani tuli Janna, Susse ja Pavo. Automatkalla alkoivat syväjäässä olleet varpaat ja sormet pikkuhiljaa sulamaan. Päivä kun oli kulunut räntäsohjon ja kuran seassa. Vaatteet olivat muutenkin tunnetusti ”puhtaat” ja tällä kertaa vielä aivan läpimärät.

Kello oli lähempänä kahta yöllä kun saavuin Nokialle, jonne Janna jäi hoitopaikkaansa (ja toivottavasti tulevaan kotiinsa…). Vaikka en ollut Jannaa tätä reissua ennen nähnyt, niin ehdin siihen jo ihastua sen verran, että jälleen jouduin pari kyyneltä tiputtamaan kun Janna lähti. Varmasti oli kyllä väsymykselläkin osansa; kun saavuin Tampereella kotipihaan, kello oli noin 03 ja takana melkein vuorokausi valvomista. Lisäksi yökylään tulivat Susse ja Pavo, jotka onneksi olivat myös sen verran väsyneitä matkasta, että nukahtivat varmasti yhtä nopeasti kuin minäkin, Susse kainaloon ja Pavo jalkojen viereen. Sunnuntaiaamuna herätys oli mukava: Pavo, joka edellisiltana oli aika pelokas, nuoleskeli koko naaman märäksi. Samalla alkoi myös Sussen, varsinaisen energiapillerin, hyörinä :) Päivällä kävin vielä luovuttamassa Sussen ja Pavon, jotka matkasivat kohti omia kotejaan. Pavon mukana Ouluun lähti myös allekirjoittaneen sydän…

-kirjoittanut Mira Koivu

Ps. Lisäys maanantaina 18.11.

Kirjoitin yllä olevan kertomuksen eilen sunnuntaina, jolloin vielä päällimmäiset tunteet olivat masennus ja väsymys. Itselleni tämä viime reissu oli henkisesti todella raskas, vaikka yleisesti ottaen matka menikin hyvin ja oli onnistunut. Muutamasta koirasta luopuminen vain otti hirveän koville.. Nyt, hyvin nukutun yön jälkeen, jaksan olla jo onnellinen niiden koirien puolesta, jotka pääsivät mukanamme koteihinsa. Ja haluan kiittää kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat valmiita antamaan rakastavan kodin näille hurmaaville, kaltoin kohdelluille, karvaisille ystävillemme!

Lisäksi ensihetken kuulumisia lauantaina/sunnuntaina koteihinsa päässeiltä koirilta:

Zorro: ”Mennyt TOSI hyvin. Ruoka maittaa, nartut ovat aivan haltioissaan ja leikkiä pitäisi koko ajan. Huomenna mennään hoitamaan tulehtunutta kyynärniveltä. Ihana Koira!”

Susse: ”Tosi hyvin mennyt. Innostui leikkimään mun kanssa ja nukkui vieressä. Maha oli eilen sekaisin, mutta tänään ihan ok. Sisälle ei ole tehnyt mitään. Pesua pelkäsi, mutta kiltisti antoi kuitenkin pestä. Karva on huonossa kunnossa, mutta pesun jälkeen puhdas. Eilen leikattiin takkuja. Yöllä yski eli vähän köhää.”

Pavo: ”Nyt jo melko rauhallista, aluksi vähän rähinää uroksemme kanssa. Pavo nukkui tosi hyvin ja jopa kuorsasi. Ulvoi perääsi asemalla! Nyt näyttää nukkuvan sängylläni. Pavo on tosi suloinen, osaa antaa tassua ja ruoka maistuu ja uni.”

Janna: ”Kaikki ok. Aamulenkillä teki vihdoista viimein hätänsä. Lenkillä pysähtelee katsomaan kaikkea mahdollista. Kädet kipeänä rapsuttamisesta ;) ”

Huntra: ”Kissoihin vielä totutellaan, mutta Huntra uskoo kun sitä kieltää räyhäämästä kateille Hyvin menee eli kaikki ihan ok.”

Tetra: ”Kivasti menee. Tetra seuraa koko ajan emäntäänsä sisällä. Kavahtaa äkkinäisiä liikkeitä, ilmeisesti lyöty. Totteleekin jopa ihan mukavasti”

Saku: ”Kaikki vastaantulevat ihmiset Saku haluaisi käydä moikkaamassa. On todella rauhallinen ja kiltti =) Ja sisäsiisti. Saku tykkää liikaa perheen kaneista, jotka asustaa yläkerrassa eli on todella paljon metsästysviettiä. Osaa antaa tassua. Autoja pelkää kovasti jos takaapäin tulevat.”

Roosa: ”On mennyt paremmin kuin odotettiin. Rauhallisesti otetaan. Roosa näyttäisi tulevan kissojen kanssa hyvin toimeen, lähinnä vain haistelee niitä. On pesty ja harjattu. Varsinkin harjauksesta Roosa nautti selvästi.”